tiistai 25. kesäkuuta 2013

Matovaarion tarun loppu

Palasin lomamatkalta juhannusaaton aattona. Keittiöstä tulvahti vastaan kitkerän tympeä ja makeahko haju. Mikä mahtoi olla hajun lähde? Epäilykset kohdistuivat ensin tyhjentämättä jääneeseen roskikseen. Väärin. Pienet kärpäset johdattivat matovaarion äärelle. Nostin peitteenä olleen kankaan ja olin pökertyä, pistävä haju melkein tyrmäsi. Matovaario ulos!
 Ulos!
Vaario oli yön ulkona rapun pielessä. Haju oli jäljellä. Lienevät kasvijätteet alkaneet käymään. Kippasin sisällön jätesäkin päälle ja tutkailin.
Lierot olivat ihan elinvoimaisia ja virkeitä, pitihän niille antaa vielä mahdollisuus.
Kaivoin kuopan kasvimaan laitaan ja kumosin koko matovaarion sisällön kuoppaan.
Peittelin matoset raparperin lehdillä ja myöhemmin lisäsin vielä heinää auringonsuojaksi.

Olen ruokkinut lieroja raparperin lehtien alle ja hyvin tuntuvat viihtyvän pihalla.
Ainakin onkilierot on tälle kesälle turvattu!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että poikkesit täällä. Tosi iloiseksi tulen, jos jätät jäljen itsestäsi...