keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Oravat oppivat syömään!

Ei siinä lopulta kovin kauaa mennyt, kun oravat hoksasivat miten ruokinta-astia avataan. Vähän oli isäntä kurreja avittanut, katon toisella reunalla on puukiila pitämässä kattoa hieman raollaan.
 Kolmantena päivänä tapahtui läpimurto!
"Kovasti tekisi pähkinöitä mieli, vaan mitenhän niitä saisi?"
"Hups, täältähän niitä löytyy vallan mahdottomasti!"
"Loppu on pelkkää rutiinia. Ei kai näitä kaikkia kerralla tarvitse syödä?
Kerran keksittyään jutun jujun, on puukiilan katon rakosesta voinut poistaa. Homma hoituu jo ihan kuin vanhoilta tekijöiltä.

Taas tänään on saatu ikuistettua uusi vieraileva lintu. Närhi.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Oravat opetukseen

Oravien syöttöautomaatti on ollut puussa kaksi päivää ja isäntä on aivan hiilenä, kun kurret eivät vain opi käyttämään sitä.
 Pientä jatkokehittelyäkin automaatissa on tapahtunut.
Tuplakatto.
Tukevan kiinnityksen varmistamiseksi ruokinta-automaattiin tehtiin yläosaan vaakatuki, tuli tuplakatto.

Vaakatuki pitää ruokapaikan vaaterissa!
Isäntä houkutteli oravat oikean puun luokse jättämällä siemeniä "näköalatasanteelle". Sillä seurauksella, että eihän oravat edes yrittäneetkään tavoitella maapähkinöitä, kun katolta sai helpommin auringonkukan siemeniä!
 Meidän moka. 
Nyt katto on tyhjennetty. Mikäli kurret vielä todella haluavat maapähkinöitä, on niiden vastaisuudessa opittava avaamaan pähkinälootan kansi.

Pihamme ruokatarjoilu houkutteli tänään paikalle myös käpytikan.
Käpytikkakoiras etsii syötävää tyhjien kuorien seasta.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Oravan syöttöautomaatti

Pihamme oravat ovat todellisia suursyömäreitä. Pariskunnan lisäksi lintulaudallamme vierailee nyt myös kolmas, pienempi ja heiveröisempi harmaaturkki. Arkakin se tuntuu olevan, pariskunta antaa sille äkäiset lähdöt sen yrittäessä lähestyä auringonsiemenkasaa.
Etsiskelin netistä oravien talviruokintaohjeita ja löysinkin, tykkäävät kuulemma maapähkinöistä. Samalla löysin malleja ruokinta-automaateista. Isäntä on kätevä käsistään ja nurkistamme löytyy jos jotakin laudanpätkää. Vanhoista kompostilaudoista, pleksistä ja narusta syntyi oikein näppärä ruokailupaikka. Huomena isäntä kiinnittää sen lintulaudan viereiseen omenapuuhun.
Mallin hakemista...

Pleksille tehtiin urat sirkkelillä.
Näin automaatin pitäisi toimia.
Kannen saranana toimii nahkasuikale.

Oravien pitäisi kuulemma oppia avaamaan ruokasäilön kansi. Tarkkaillaan tilannetta. Montakohan päivää menee, että oivallus tulee?
"Hei Kurre pieni, huomiseksi sinulle on varattuna yllätys!"
Lintulaudalla vierailijoista olen saanut kuvatuksi vasta talitiaisia ja sinitiaisia. Oletan, että talven aikana saan ikuistettua paljon muitakin lajeja.
Talitiaisilla on hetkittäin jopa tunkua lintulaudalle.

Sinitiainen.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Orava ja tintti


Tällä viikolla ripustimme omenapuun oksaan lintulaudan ja täytimme sen piripintaan auringonkukan siemenillä. Tiaiset löysivät ruoka-aitan varsin nopeasti.


Kuluneena vuonna on pihakuusen latvaan ilmestynyt oravan pesä. Pesä on kestänyt hurjat myrskyt, edes Seija-myrsky ei saanut vahinkoa aikaan. Pesässä asustelee ilmeisen onnellinen oravapariskunta. Ennen lumipeitettä pariskunta teki tomerasti töitä hautaamalla tammenterhoja ympäri pihamaata.
Eivät ne enää pihan jäädyttyä terhojaan löydä, vaan löysivät lintulaudan ja tiaisten maahan pudottamat siemenet.

Pariskunnalla on omat suosikkipaikkansa. Toinen, rohkea ja kookkaampi, aterioi omenapuun alla, hangen päällä. Toinen nautiskelee murkinansa suoraan kaivon kannelle jätetystä siemenkasasta.
Opettelen erottamaan heidät toisistaan. Kumpi on rouva Orava ja kumpi herra Orava? Molemmat ovat pukeneet ylleen harmaat talviturkkinsa. Kauempaa, kaivon kannelta ateriansa hakeva on hieman arempi ja sirompi, sekä häntänsä on hiukkasen harmaampi. Olisiko rouva?





perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä

On itsenäisyyspäivä, sataa isoja, märkiä lumihiutaleita.
Piha on sytytetty täyteen lyhtyjä, juhlapäivän kunniaksi.

Varaston päädyn koristekaalit tervehtivät pihalle tulijaa ensimmäisenä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Piha on vaipunut horrokseen

On marraskuu, piha ja luonto sen ympärillä on jo vaipunut horrokseen.
Aamun ensimmäinen valoisa tunti alkaa olla käsillä, talossa ja pihalla on hiljaista, vain minä olen hereillä, on lauanatai aamu.
Lumimarjapensaat huurteisin oksin.
Vene odottaa seuraavaa kesää ja kellari kätkee uumeniinsa sadon menneeltä kesältä.
Piha-allas on saanut peitteen.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Herbstenzian

Talossa on remontti menossa ja puutarha on selvinnyt omillaan jo jonkin aikaa.
Tein eilen syyskatselmusta pihalla ja ilokseni huomasin Alpeilta kotoisin olevan perennan aloittavan kukintaansa. Keväällä tämä sinikukkainen kaunokainen näytti aivan menehtyneeltä ja melkein jo hyvästelin sen. 


Ostin taimen euroopan matkallani, viisi kesää sitten,  pienen alppikylän  kukkakaupasta.
Sisko kirjoitti kukkakaupan paperin kulmaan tietoja  ja hoito-ohjeita saksaksi.
Lappunen on säilynyt nämä kaikki vuodet siemenlaatikossa ja kaivoin sen vasta eilen esiin (parempi myöhään kuin ei milloinkaan).

Saksaksi perennan nimi on Herbstenzian .... syysenzian... ?
Kasvupaikka on korkealla, maaperä hiekkainen ja hapan, karu. Kastelua kasvi tarvitsee vain niukasti, lannotteita ei ollenkaan. Sisko yritti etsiä kasvin suomenkielistä nimeä, latinan kielinen nimi ehkä löytyi, suomennosta ei vielä.

Päärynän sato ei vielä ole kypsä, kuinkahan kauan vielä täytyy vartoa?


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Sadon säilöntää

Runsaiden sateiden jälkeen saimme taas nauttia lähes hellepäivistä. On jo elokuun loppupuoli, mutta kesä vain hellii meitä yhä.
Avomaankurkut ovat olleet niin satoisia, että täytynee ostaa säilöntä-ämpäri lopuille kurkuille ja tehdä niistä etikkakurkkuja kokonaisina.
Viipaloidut kurkut säilöttynä kierrätyspurkkeihin. Liemi on keitetty valmiista kurkun säilötteestä ja etikasta.

 Punajuuret nostin viikonloppuna, niitä oli vain kolme metrin mittaista riviä, joten säilöntään niistä ei juurikaan riitä. Laitoin punajuuret juureslaatikkoon jääkaappiin ja valmistan ne syötäviksi mitä pikimmin, lähinnä Lindsrtömin pihvejä ja punajuurikiusausta.

Lajikkeina olivat piikikäs avomaankurkku ja pitkulainen punajuuri

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Syksyn satoa

Kohta on syksy, ihan totta! Työt alkoivat puolen kuun paikkeilla ja olen palannut arkeen. Talossa on tehty sisäremonttia ja puutarha on saanut pärjätä omillaan. Jossain remontin välissä keittelin loput marjat pensaista mehuiksi ja säilöin ensimmäisen kurkkuerän maustekurkuiksi. Maakellari ei ole vielä ihan ehtinyt lämpimän kesän jälkeen kunnolla kylmentyä, mutta mehut ja suolakurkut siellä jo on.

Kuluneella viikolla on satanut ihan käsittämättömän paljon. Piha-allas tulvii yli äyräidensä ja sateeseen jäänyt kottikärry oli täyttynyt vedellä. Vedenpaisumuksesta on seurannut tomaattien, luumujen ja viimeisten pensasmustikoiden halkeaminen, saivat varmaankin kuivan kesän jälkeen liian suuren kerta-annoksen vettä.

Poistin rastasverkot marjapensaista ja jätin halkeilleet marjat linnuille. Mustikkapensaiden alta löysin närhen sulan, oli varmaan käynyt jo tutkailemassa hertkkutarjontaa.

Voisikohan olla närhen sulka, kun on niin selvä sininen väritys.


Luumupuut ovat tänä vuonna olleet mukavan satoisat samoin mustikkapensaat.
Kesällä lahjaksi saamani ruukkudaaliat ovat aloittaneet kukinnassa toisen kierroksen. Nyt kestää varmaan myöhään syksyyn, että saan "joriinin juuret" kellariin talvehtimaan.

Lahjadaalia on varmaankin annettu rakkaudella, niin runsaasti se on kukkinut.
Avomaan kurkut ovat vallanneet valtaosan kasvimaasta. Keväällä laitoin taimiruukkuihin itämään kymmenen pientä kurkun siementä ja nyt voin vain ihmetellä sitä kurkkumäärää mikä näistä kymmenestä siemenestä kehkeytyy.

Kurkut etsivät elintilaa jo pihanurmenkin puolelta.
Suurin osa sadosta on piilossa lehtimassan alla. Nämä kaksi ovat löytäneet päivänvalon.
Purjo kasvaa punajuurten ja kurkkujen puristuksessa. Keväällä onnettomilta näyttäneet taimet ovat kesän aikana sentään hieman voimistuneet. Purjon kasvatus oli ensimmäistä kertaa kokeilussa. Ilmeisesti on vielä paljon opeteltavaa. Tytär neuvoi, että lehdet on katkaistava jotta varsi kehityy paksummaksi. Olen niitä typistellyt pitkin kesää, mutta en ehkä tarpeeksi. No purjosadon korjuuseen on vielä aikaa.
Punajuuret ovat kasvaneet hyvin, purjot vähän heikommin.
Porraspielen humala kantaa suurta satoa. Kukinnoista kehittyneet "kävyt" tuoksuvat ja olisivat valmiita korjattaviksi. Vanhoissa kirjoissa neuvotaan keräämään kävyt tuoksupussiin tyynyn alle. Erittävät kuulemma jotain öljyä jonka pitäisi auttaa nukahtamisessa. Minun mieleeni humalan käpyjen tuoksu ei ole, joten meillä ne menevät aikanaan kompostiin.

Tänä kesänä humala on säästynyt kirvoilta.

Toista vuotta pihalla kasvaneet verenpisarat ovat nauttineet kuluneesta kesästä. Yritän talvehdittaa ne sisällä vielä toisenkin talven. Joskus aikanaan sain kasvatettua puumaisia verenpisaroita, jotka olivat talvehtineet useamman talven sisätiloissa, mutta eräänä keväänä oli käynyt kato.

Lumipalloheisi on juurtunut hyvin ja on ensimmäisenä kesänään kasvattanut muutaman uuden oksankin.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Punainen tupa ja sipulimaa

Kesän helteet ovat jouduttaneet sipulisatoa. Eilen nostimme isännän sipulit kuivumaan"sorvihuoneen" verannalle.
Hetken aikaa saavat sipulit kuivua ennen varastointia.
Minä odottelen jo kovin malttamattomana tomaattisadon kypsymistä. Niin hyvin ovat tomaatit kasvaneet, etteivät enää mahdu edes "kasvihuoneeseen". Vettä ne juovat kannullisen päivässä, helteillä ei sekään meinaa riittää.
Vähän on käynyt kasvihuone pieneksi vaikka lajikkeena oli minitomaatti.
Ensimmäistä kertaa alkaa ilmetä kypsymisen merkkejä. Lämpöä ja aurinkoa on päiväsaikaan riittänyt yllin kyllin. Hellepäivä tänäänkin.
Lupaavia alkuja, josko kohta pääsisin maistelemaan.
Punaisen tuvan porraspielessä on hellepäivinä läkähdyttävä paahde.
Keväällä pistokkaina otetut pelargoniat ovat viihtyneet hyvin.
Tämän kesän "olohuone". Joka kesä ovenpielen terassi on erilainen. Yhtenä kesänä sen valtaa yhden sortin kukkanen ja toisena toisenlainen. Istuskelen ja lueskelen terassilla niin paljon, että se todellakin on talon kesäolohuone. Keväällä on mukav valita kesäkukkaset, kun voi jo kevätlumien aikaan kuvitella itsensä istuskelemassa saviruukuissa kasvavien kukkasten keskellä.
Perinteinen punainen.
Puutarhamyymälästä hankittu vaaleanpunainen.
Paahteisen päivän päätteeksi kävin ottamassa varjoisan kuvan uudesta pihalätäköstämme. Veden solina ja viileä varjo ....
On se vaan mukava juttu tuo lirinä!
Että voi ihminen olla onnellinen mokomasta lätäköstä!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Uusi piha-allas

Niinpä niin, inspiraatio iski yllättäen ja nyt pari päivää myöhemmin piha-allas suihkualähteineen on jo tehty! Kaikki alkoi tyttären parvekesuihkulähteestä joka oli käynyt hänelle tarpeettomaksi.
Sattui vielä niin sopivasti, että olin reissatessani ihastellut uskomattoman upeita suihkulähteitä. 
Pihallamme on nyt siis pieni lätäkkö entisen lasten uima-altaan kohdalla. Vanha allas oli vain täytetty hiekalla (odotti että jospa sitä joskus vielä tarvittaisiin) ja päällä oli kerros multaa, se on toimittanut kukkapenkin virkaa kymmenisen vuotta.
Piha-allas ja kukkapenkkiä halkova kivetty polku.
Altaan taakse jäi osa kukkapenkkiä odottamaan emännän seuraavaa inspiraatiota. Hain kaksi pallokrysanteemia altaan reunalle näköä tuomaan, kun kukkapaenkki olisi muuten jäänyt niin surkean näköiseksi.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kasvimaalla ja marjapensaissa

Onneksi vihdoinkin sataa ja kasvimaa, sekä nurmikko saavat vettä kyllikseen.
 Muutamana päivänä on tullut tosi voimakkaita sadekuuroja, välillä puuskissa vesi tulee melkein vaakasuoraan. Koiran tyhjät ruokakupit jäivät pihalle ja ne ovat täyttyneet puolilleen pelkästä sadevedestä. 
Sadepäivän otoksia kasvimaalta: 
Sipulin kasvatus on ollut tänä kesänä erilaisten maaperäkokeilujen tarkastelun kohteena. Punasipulit istutimme vanhaan kasvimaamultaan joka kalkittiin ja lannoitettiin syksyllä, muut sipulit istutimme kokonaan uuteen multaan ja osa kasvuturpeeseen. Punasipuleiden kävi kehnosti. Kesken parhaan kasvukauden sipulit alkoivat kellastuttaa varsiaan ja ne kaatuivat nurin. Itse sipulit alkoivat mätääntyä. Lähempi tarkastelu osoitti syyksi sipulikärpäsen toukat. Harmi!
Onneksi muut penkit säästyivät ja kohta onkin aika nostaa sipulit ylös ja kuivumaan.
Sipulikärpäsen toukat tuhosivat koko punasipulisadon. Avomaankurkut vieressä kukkivat ja voivat ilmeisen hyvin.
Yrttimaa nautiskelee sadevedestä kiiltävin lehdin.

Punajuuret taitavat selvitä kuivuudesta huolimatta.
Joulukaktukset ovat pihalla ruukuissa joissa ei ole reikää pohjissa, nyt kaktukset lilluvat vedestä täyttyneistä ruukuissa. Amaryllikset terassipenkin nurkassa ovat kohta syyslepoa vailla. Jokohan ne voisi ottaa kuivahtamaan ja viedä kellariin odottamaan kukittamista?
Amarylliksen lehdet alkavat kellastua, niiden kasvukausi taitaa olla loppumassa.
Vadelmat ovat viihtyneet hyvin kesän helteissä, on aika poimia ensimmäiset marjat.
Vadelmat kypsyvät epätasaisesti, satoa pitää korjata tasiseen tahtiin muutaman päivän välein.
Lähes täydellisiä.
Puutarhassamme on muutama punaherukkapensas tosi aikaista lajiketta. Keräsin ensimmäisen mehumaijallisen punaherukkaa ja vadelmaa sekaisin, oikeammin vajaan maijallisen. 
Marjasadon ensimmäiset marjat.
Punaista & vadelmaa yhdistettynä saa tosi kesäistä mehua.
Marjat olivat yllättävän mehukkaita vaikka kesä on ollut suhteellisen kuiva. Vajaasta maijallisesta sain mehua lähes 2½ litraa. Kellariin ja talvisäilytykseen näistä ei riitä. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, nämä mehut on jo viikon kuluttua juotu. Kesän ensimmäiset marjamehut ovat aina parhaita. Nyt kyllä jännitti meneekö mehu hyytelöksi pulloisssa, kun en milloinkaan ole näin aikaisin mehuja keitellyt. Ihan juoksevaa on, kypsiä marjoja siis!