maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mysteerikasveja ja kasvimysteereitä

Näin keväällä ei puutarha armoa anna, vielä se on työpäivän jälkeenkin lähdettävä takapihan "kuntosalille".
Syksyisin kippaan kasvimaalle kaikki ruukuissa kasvaneet kesäkukat, multineen ja juurineen ne jäävät talven armoille. Tänään pääsin kasvimaan siihen osaan jossa edelliskesän juuripaakut huusivat surkeuttaan. Talikolla ravistelin niistä enimmät muullat, kunnes kasan alta paljastui komeajuurinen paakku, juuret olivat kiertyneet koko lailla ruukun mukaisesti.  Jotain outoa kasvissa oli, vanhoihin, poikkileikattuihin oksantynkiin oli ilmestynyt vaaleita silmuja. Kasvi oli talvehtinut kasan alla!

Valon puuttesta silmut olivat lähes valkoisia.
Niin hyvin on aika tehnyt tehtävänsä, etten millään saa mieleeni mikä kasvi voisi olla kyseessä. Se on selvästi ostettu, sillä itse en käytä paakkuja taimiaikana ja tässä sellainen oli. Istutin kasvin uudelleen ruukkuun, hyvään turvemultaan ja nostin sen likakaivon kannelle odottamaan kevään etenemistä. Mietin, että jos se on niin sitkeä, jotta talven yli selvisi, niin täytyyhän sille antaa mahdollisuus. Nähtäväksi jää herääkö se uuteen eloon, kun nyt pääsi päivänvaloon?

Raparperin alta löysin söpön, punaisen kerän hentoja lehden alkuja. Akilea oli kylvääntynyt sinne. Pelastin senkin kukkapenkin reunaan, saa siinä paremman elämän.


Raparperin vieressä oli vanha minttupenkki päässyt pahasti heinittymään. Käänsin sen kokonaan nurin ja ravistelin mullat turpeista. Luulin jo viime kesänä, että suklaaminttu oli hävinnyt kokonaan, mutta niin vain sain kuin sainkin pelastettua muutaman elinvoimaisen juurenpätkän. Täksi kesäksi istutin mintun ruukkuun kasvamaan.


Viiru oli tietysti hengessä mukana, vaikka ei multapelto juurikaan kollia houkuttele. Päärynäpuun rusakkosuojaan sen sijaan on autuaallista teroittaa kynsiään.


sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Ihmettä kerrakseen, suihkulähde!

Ai että, mitä se isäntä oli pihaan laittanutkaan!
 Suihkulähde oli ilmestynyt puutarha-altaaseen sillä aikaa, kun kissanpoika oli sisällä päiväunillaan.
Ensin sitä mentiin katselemaan isännän sylistä (Viiru rakastaa olla isännän kannettavana) ja heti kohta ihan ite.


Kompostorin kokoaminen ja maastoutuva kissa

Tänään edistyimme pihan siivouksessa aimo askeleen.
Saimme tehtyä kompostorille pohjan, kootua kompostorin, poltettua roskia ja täytettyä puutarhan vesialtaan. Kaikessa touhussa oli tietysti mukana Viiru-kolli.

Vuorenkilvet kasvavat puutarha-altaan läheisyydessä ja sieltä leikkisä kissa meitä ihmisiä vaani.


 Jotain mielenkiintoista on kissa havainnut. Isot lehdet antavat hyvän näkösuojan.


Pesimme vesialtaan ja laitoimme lintujen kylpyorrenkin jo valmiiksi paikoilleen. Katsotaan saavatko linnut tänä kesänä lainkaan rauhassa kylpeä, saalistajalla kun on oiva paikka kyttäillä vieressä.

Altaan reunalla oli ilokseni talventinut maatiaiskrysanteemilajike. Kasvi varmaan tuntee jonkun oikeankin nimen, minä vain en sitä tiedä.

Kompostori oli löytö erään marketketjun myymälästä. Teimme oikein kunnon pohjan reikätiilistä ja sorasta. En ihan tiedä kompostoinnin saloja, tämä ensimmäinen kesä opettaa.





sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Missä se Viiru on?

Kolli viihtyy ulkosalla yhä paremmin.
 Nuorella kissalla riittää opittavaa niin, ettei malta kuin käydä sisällä.


Viiru voi olla kahden metrin päässä ja sitä ei huomaa ellei se tahdo tulla huomatuksi.


On tainnut tapahtua kissalla ruokavalion muutos. Hurja hiirestäjä syönee saaliinsa heti tuoreeltaan, kun sisällä ei ruoka maita. Ei kolli laihtumaan päin ole, ei ollenkaan. Kolli vain komistuu päivä päivältä (huomaamatta).

Viirulla on oiva suojaväri, ainakin näin keväisessä karheikossa.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Ihan pihalla

Kevät tuntuu voittavan jälleen kerran. Tänään oli aivan upea keväinen sää. Pihamme mutavelli on kuivahtanut vaikka nurmialueilla on vielä vähän lunta. Kasvimaa on puoliksi sula.
Aurinko houkutteli orvokkiostoksille ja muut tämän ajan terassikasvit löytyivät omasta takaa.

 Koko talven ulkona olleisiin ruukkuihin istutin sisällä alakerran pikkuikkunoilla talvehtineet muratit, jotka olivat kasvaneet hieman toispuoleisiksi. Seurakseen ne saivat tänään ostamani orvokit.

Tulevan kesän punaisena lankana on laittaa kukkaistutuksiin myös yrttejä ja muita syötäviä.
Rosmariinit joutivat jo ulos, pois kylmänarkojen kasvien tieltä.
Tällä viikolla koulin paprikan taimet ja ne tarvitsivat tilaa kasvivalojen alla.


Kesken kauneinta kevätpäivää Viirulle tuli väsy. Kissapolo oli ollut ulkona aamu aikaisesta. Oli kulunut jo melkoinen tovi ja isäntäväki ihmetteli miten kolli vain sisällä makaa. Siitä sitten kissaa ulos houkuttelemaan. Vaan kuinkas ollakaan, heti herättyään Viiru näki kuinka naapurin vanha, hyvin syönyt mustavalkoinen kissa poikkesi pihan laidoilla merkkaamassa omaa reviiriään. Kaula pitkällään Viiru-kolli varovasti kuikuili nurkan takaa outoa vierailijaa. Naapurin katti siellä saunan nurkalla jätti väkeviä hajujälkiään häntä pystyssä täristen. Viiru luikki siltä seisomaltaan sisälle ja eteisen oviverhojen taakse kyhjöttämään. Oliko niin voimakkaat aromit vieraan katin merkeissä, että Viiru ei enää hetkeen uskaltautunut ulos, tyytyi vain avoimesta ovesta, keittön tuolilta pöydän alta seurailemaan naapurin kissan poistumista. Ihan ihme juttu.

  Me ihmiset jatkoimme hommiamme pihalla ja aurinko paistoi.

 Ikkunan pielessä viime kesänä oli orvokkiamppelit, tänä keväänä talven yli selvinneet muratit saavat luoda viihtyisyyttä orvokit kavereinaan. Sisällä ikkunalaudalla pelargoniat alkavat jo kukkia.

Jouluna otin ulkoistutuksista sypressin sisälle toimittamaan joulukuusen virkaa. Sypressi viihytikin sisällä vallan mainiosti ja nyt kevään tullen se sai paraatipaikan porraspielestä.


Siemenestä kasvamaan laitetut mansikan taimet ovat olleet jo viikon ulkona. Yöksi olen nostanut koko lasihökötyksen ssälle. Nyt on luvattu jo lämpöasteita yöajaksi. Tänää ne saavat jäädä ulos.