Kasvimaa rehottaa

Alkukesällä kasvit vain kituuttelivat kylmän kourissa,

 mutta nyt helteiden jälkeen kasvit ovat kiristäneet kasvuvauhtiaan.

Tosin myös rikkakasvit ovat virkistyneet.

Tuolla jossain sen sadon pitäisi kasvaa. 

Suloinen sekamelska tänä vuonna, vaan jos kahlaa keskelle hallittua kaaosta,
 sukeltaa kurpitsan lehden alle....

...yllättyy!

 

Päältäpäin kaaos, mutta suurten lehtien suojassa tarhuria odottaakin suurenmoinen sato,
pannulle, pakkaseen, suoraan lautaselle ja suuhun, osa ehkä säilykkeinä kellariin.
Kurpitsasta teen suvun perinnereseptillä kurpitsa-puolukkahilloa, tyttärelle kurpitsamarmelaadia, äitini saattaa saada joululahjaksi kurpitsapikkelsiä.
Talvipäivinä leivon pakastetusta soseesta kurpitsakakkua.

 Vihdoin myös kesäkurpitsat pullistuvat syötävän kokoisiksi.
Isännän herkkua on uunissa haudutettu kesäkurpitsa-tomaattipaistos,
 oma suosikkini on kukkakaali-kesäkurpitsagratiini.
Herkkuhetkiä tiedossa...

...ja silmänruokaa.
 Kasvimaallani on aina myös kukkia.
Kukkia maljakkoon, teehenkin kenties.

Oregaano kasvaa ihan vain perhosten ja muiden pörrääjien ilona ja mesivarastona.

Korianteri kylvääntyi viime syksynä itsekseen. 

Tänä kesänä sen kaverina kasvoi herne.

Herne hiukkasen huonosti, korianteri sitäkin paremmin.

Viime syksyn korianterin siementen kuivatus epäonnistui.

 Olivat jääneet kosteiksi ja homehtuivat lasipurkissa.

Ei saatu jouluna korianterisilakoita.

Tänä syksynä taidan kokeilla paperipussia.

Kurkun alkutaival tuotti tuskia.

 Ehkä silti jo huomenna saan kantaa ensimmäisen kurkun keittiöön

ja nautiskella sen kurpitsapaistoksen lisukkeena.

 Pieniä ovat mutta jos yhden ottaisin.

Kirsikkatomaatit ovat viihtyneet hyvin saunan päädyssä.
Niitä on saanut popsia poskeensa jo parin viikon ajan.
Ehkäpä ensi vuodenkin tomaatin taimet päätyvät samoille sijoille.

Kuvia kiireiseltä "puutarhurilta"

Tänä keväänä mennään riskillä.

 Toisaalta on ollut aikainen kevät, toisaalta kasvukausi on myöhässä. 

Siirsin sisäkasvihuoneen ulos jo muutama viikko sitten, vasta äitienpäivän jälkeen. Vähän huonosti olen huolehtinut puutarhan taimikasvatuksesta. Osa taimista on päässyt venähtämään aivan liian pitkiksi, osa taas on näivettynyt ja ryhtynyt kellastuttamaan lehtiään.

Siirsin viimeisetkin taimeni avoimen taivaan alle, vaikka yöt ovat vielä varsin viileitä.

Kolmatta vuotta viljelen minitomaatteja. Muina kesinä tomaatit ovat kasvaneet avattavassa kasvihuoneessa, lähes taivasalla, tänä vuonna ne saivat kasvupaikakseen saunan eteläseinustan.

Tomaatit saunan seinustalle

Jostain lehdestä luin oivan keinon tukilankojen kiinnitykseen. 

Laitoin ne juuripaakun alle multaan.

Otin myös riskin kesäkurpitsojen kohdalla.

Kasvimaalla on ollut nurmikon leikkujäte katteena jo muutaman viikon lämpenemässä.

Kesäkurpitsan taimissa alkoi olla jo kukan alkuja, joten pistin ne kasvimaalle.

 Toivottavasti kate on jo lämmennyt ja pitää taimet hengissä. Jää nähtäväksi.

Paprikan taimet saavat tänäkin kesänä kasvaa terassilla , talon nurkan suojissa. 

Uutta oli, että latvoin taimet. Tyttäreni oli saanut ohjeen vannoutuneelta Chili-kasvattajalta. Tämäkin uutta tänä vuonna.

Kevätesikot valtaavat pihanurmen.

Kevätesikot sekä Viiru-kolli kasvavat ja komistuvat kilpaa.

Tänään toin kalastusseuran järjestämästä kalastustapahtumasta kissalle kaksi särkeä.

Kuvittelin mielessäni kuinka kissa siitä ilostuisi. Vielä mitä. Ei mokoma kollin kutale edes kunnolla haistanut raakoja kaloja. Saksilla silppusin pieniä maistiaispaloja, mutta kolli vain käänsi selkänsä ja käveli pois. Eipä siinä auttanut muuta kuin suomustaa särjet ja keittää ne. Vasta kun kalat olivat lautasella keitettyinä ja ruodottomiksi perattuina, uskalsi kollipoika maistaa. Hyvää oli ja molemmat kalat maistuivat.

Viiru kasvimaan vahtina.

Saalistaja.

Kissanpolkkaa?

Kasvimaan kevät siivuoksessa pelastamani mysteerikasvi näyttää kasvun merkkejä.

Edelleenkään en tiedä mistä kasvista on kyse, mutta aika näyttää mikä sieltä multa- ja juurikasasta tuli pelastettua.

Mysteerikasvissa on jo lehden alut, kuvassa saviruukussa vasemmalla.

Illan päätteeksi keräsin nokkosia ja keitin tämän kesän ensimmäisen nokkoskeiton.

Voi kuinka se onkaan hyvää!

 Jälkiruoan teen vasta huomenna, raparperit otin jo jääkaappiin odottamaan.

Se on kiisselipäivä sitten.

Mysteerikasveja ja kasvimysteereitä

Näin keväällä ei puutarha armoa anna, vielä se on työpäivän jälkeenkin lähdettävä takapihan "kuntosalille".

Syksyisin kippaan kasvimaalle kaikki ruukuissa kasvaneet kesäkukat, multineen ja juurineen ne jäävät talven armoille. Tänään pääsin kasvimaan siihen osaan jossa edelliskesän juuripaakut huusivat surkeuttaan. Talikolla ravistelin niistä enimmät muullat, kunnes kasan alta paljastui komeajuurinen paakku, juuret olivat kiertyneet koko lailla ruukun mukaisesti.  Jotain outoa kasvissa oli, vanhoihin, poikkileikattuihin oksantynkiin oli ilmestynyt vaaleita silmuja. Kasvi oli talvehtinut kasan alla!

Valon puuttesta silmut olivat lähes valkoisia.

Niin hyvin on aika tehnyt tehtävänsä, etten millään saa mieleeni mikä kasvi voisi olla kyseessä. Se on selvästi ostettu, sillä itse en käytä paakkuja taimiaikana ja tässä sellainen oli. Istutin kasvin uudelleen ruukkuun, hyvään turvemultaan ja nostin sen likakaivon kannelle odottamaan kevään etenemistä. Mietin, että jos se on niin sitkeä, jotta talven yli selvisi, niin täytyyhän sille antaa mahdollisuus. Nähtäväksi jää herääkö se uuteen eloon, kun nyt pääsi päivänvaloon?

Raparperin alta löysin söpön, punaisen kerän hentoja lehden alkuja. Akilea oli kylvääntynyt sinne. Pelastin senkin kukkapenkin reunaan, saa siinä paremman elämän.

Raparperin vieressä oli vanha minttupenkki päässyt pahasti heinittymään. Käänsin sen kokonaan nurin ja ravistelin mullat turpeista. Luulin jo viime kesänä, että suklaaminttu oli hävinnyt kokonaan, mutta niin vain sain kuin sainkin pelastettua muutaman elinvoimaisen juurenpätkän. Täksi kesäksi istutin mintun ruukkuun kasvamaan.

Viiru oli tietysti hengessä mukana, vaikka ei multapelto juurikaan kollia houkuttele. Päärynäpuun rusakkosuojaan sen sijaan on autuaallista teroittaa kynsiään.

Kasvimaalla tapahtuu (ja vähän muuallakin)

Kasvimaalla alkavat jo ensimmäiset kesän merkit näkyä. Täyteläisen vihreät ruohosipulimättäät saavat veden herahtamaan kielelle. Yksi varsi oli pakko katkaista ja maistaa, mmmm... mikä maku.

Edellisenä kesänä sipulin viljely ei oikein onnistunut. Punasipuleihin tuli tuholainen ja tavalliset sipulit jäivät kovin pieniksi. Tänä kesänä panostamme kasvimaahan ihan uudella tavalla. Kunnostamme kaikki penkit!

Multa-alueet ovat saanet uusia reunoja ja uutta multaa.

Istukassipulit kasvavat tänä vuonna aivan uusissa penkeissä, toivottavasti tuholaiset eivät osaa tulla perässä.

Maasta se pienikin ponnistaa. Mikä lie tämän sipulikukan nimi?

Talon sisällä ei meinaa löytyä enää tilaa taimille. Keittiön ruokapöytä on lähes kokonaan taimiruukkujen peittämä. Olemme siirtyneet syömään sisällä telkkarin eteen tai kaunilla säällä ulos terassille. Ihmiset kestävät kylmää, taimet ei!

Basilikaa on kahta lajia, tavallista ja sitruunabasilikaa.

 Paprikoitakin päätin kokeilla tänä vuonna .

 

 Keittiön kasvihuoneessa, kasvivalojen alla odottelevat kesäkurpitsat ja tomaatit ulospääsyä.

 

 Tytär kylvi jo talvella, lumien aikaan, mansikan siemeniä. Olin aika epäileväinen niiden suhteen, kun olivat niin onnettoman olemattomia. Niinpä niistä vain tuli ihan kelpo yksilöitä. Mansikat ovat olleet jo pari viikkoa ulkona lasilavoissa. Eivät ole olleet moksiskaan edes pienistä pakkasista! Mansikat  on tarkoitus istuttaa niitä varten hankittuun omaan ruukkuunsa.

Sadon säilöntää

Runsaiden sateiden jälkeen saimme taas nauttia lähes hellepäivistä. On jo elokuun loppupuoli, mutta kesä vain hellii meitä yhä.

Avomaankurkut ovat olleet niin satoisia, että täytynee ostaa säilöntä-ämpäri lopuille kurkuille ja tehdä niistä etikkakurkkuja kokonaisina.

Viipaloidut kurkut säilöttynä kierrätyspurkkeihin. Liemi on keitetty valmiista kurkun säilötteestä ja etikasta.

 Punajuuret nostin viikonloppuna, niitä oli vain kolme metrin mittaista riviä, joten säilöntään niistä ei juurikaan riitä. Laitoin punajuuret juureslaatikkoon jääkaappiin ja valmistan ne syötäviksi mitä pikimmin, lähinnä Lindsrtömin pihvejä ja punajuurikiusausta.

Lajikkeina olivat piikikäs avomaankurkku ja pitkulainen punajuuri

Syksyn satoa

Kohta on syksy, ihan totta! Työt alkoivat puolen kuun paikkeilla ja olen palannut arkeen. Talossa on tehty sisäremonttia ja puutarha on saanut pärjätä omillaan. Jossain remontin välissä keittelin loput marjat pensaista mehuiksi ja säilöin ensimmäisen kurkkuerän maustekurkuiksi. Maakellari ei ole vielä ihan ehtinyt lämpimän kesän jälkeen kunnolla kylmentyä, mutta mehut ja suolakurkut siellä jo on.

Kuluneella viikolla on satanut ihan käsittämättömän paljon. Piha-allas tulvii yli äyräidensä ja sateeseen jäänyt kottikärry oli täyttynyt vedellä. Vedenpaisumuksesta on seurannut tomaattien, luumujen ja viimeisten pensasmustikoiden halkeaminen, saivat varmaankin kuivan kesän jälkeen liian suuren kerta-annoksen vettä.

Poistin rastasverkot marjapensaista ja jätin halkeilleet marjat linnuille. Mustikkapensaiden alta löysin närhen sulan, oli varmaan käynyt jo tutkailemassa hertkkutarjontaa.

Voisikohan olla närhen sulka, kun on niin selvä sininen väritys.

Luumupuut ovat tänä vuonna olleet mukavan satoisat samoin mustikkapensaat.

Kesällä lahjaksi saamani ruukkudaaliat ovat aloittaneet kukinnassa toisen kierroksen. Nyt kestää varmaan myöhään syksyyn, että saan "joriinin juuret" kellariin talvehtimaan.

Lahjadaalia on varmaankin annettu rakkaudella, niin runsaasti se on kukkinut.

Avomaan kurkut ovat vallanneet valtaosan kasvimaasta. Keväällä laitoin taimiruukkuihin itämään kymmenen pientä kurkun siementä ja nyt voin vain ihmetellä sitä kurkkumäärää mikä näistä kymmenestä siemenestä kehkeytyy.

Kurkut etsivät elintilaa jo pihanurmenkin puolelta.

Suurin osa sadosta on piilossa lehtimassan alla. Nämä kaksi ovat löytäneet päivänvalon.

Purjo kasvaa punajuurten ja kurkkujen puristuksessa. Keväällä onnettomilta näyttäneet taimet ovat kesän aikana sentään hieman voimistuneet. Purjon kasvatus oli ensimmäistä kertaa kokeilussa. Ilmeisesti on vielä paljon opeteltavaa. Tytär neuvoi, että lehdet on katkaistava jotta varsi kehityy paksummaksi. Olen niitä typistellyt pitkin kesää, mutta en ehkä tarpeeksi. No purjosadon korjuuseen on vielä aikaa.

Punajuuret ovat kasvaneet hyvin, purjot vähän heikommin.

Porraspielen humala kantaa suurta satoa. Kukinnoista kehittyneet "kävyt" tuoksuvat ja olisivat valmiita korjattaviksi. Vanhoissa kirjoissa neuvotaan keräämään kävyt tuoksupussiin tyynyn alle. Erittävät kuulemma jotain öljyä jonka pitäisi auttaa nukahtamisessa. Minun mieleeni humalan käpyjen tuoksu ei ole, joten meillä ne menevät aikanaan kompostiin.

Tänä kesänä humala on säästynyt kirvoilta.

Toista vuotta pihalla kasvaneet verenpisarat ovat nauttineet kuluneesta kesästä. Yritän talvehdittaa ne sisällä vielä toisenkin talven. Joskus aikanaan sain kasvatettua puumaisia verenpisaroita, jotka olivat talvehtineet useamman talven sisätiloissa, mutta eräänä keväänä oli käynyt kato.

Lumipalloheisi on juurtunut hyvin ja on ensimmäisenä kesänään kasvattanut muutaman uuden oksankin.

Kasvimaalla ja marjapensaissa

Onneksi vihdoinkin sataa ja kasvimaa, sekä nurmikko saavat vettä kyllikseen.

 Muutamana päivänä on tullut tosi voimakkaita sadekuuroja, välillä puuskissa vesi tulee melkein vaakasuoraan. Koiran tyhjät ruokakupit jäivät pihalle ja ne ovat täyttyneet puolilleen pelkästä sadevedestä. 

Sadepäivän otoksia kasvimaalta: 

Sipulin kasvatus on ollut tänä kesänä erilaisten maaperäkokeilujen tarkastelun kohteena. Punasipulit istutimme vanhaan kasvimaamultaan joka kalkittiin ja lannoitettiin syksyllä, muut sipulit istutimme kokonaan uuteen multaan ja osa kasvuturpeeseen. Punasipuleiden kävi kehnosti. Kesken parhaan kasvukauden sipulit alkoivat kellastuttaa varsiaan ja ne kaatuivat nurin. Itse sipulit alkoivat mätääntyä. Lähempi tarkastelu osoitti syyksi sipulikärpäsen toukat. Harmi!

Onneksi muut penkit säästyivät ja kohta onkin aika nostaa sipulit ylös ja kuivumaan.

Sipulikärpäsen toukat tuhosivat koko punasipulisadon. Avomaankurkut vieressä kukkivat ja voivat ilmeisen hyvin.

Yrttimaa nautiskelee sadevedestä kiiltävin lehdin.

Punajuuret taitavat selvitä kuivuudesta huolimatta.

Joulukaktukset ovat pihalla ruukuissa joissa ei ole reikää pohjissa, nyt kaktukset lilluvat vedestä täyttyneistä ruukuissa. Amaryllikset terassipenkin nurkassa ovat kohta syyslepoa vailla. Jokohan ne voisi ottaa kuivahtamaan ja viedä kellariin odottamaan kukittamista?

Amarylliksen lehdet alkavat kellastua, niiden kasvukausi taitaa olla loppumassa.

Vadelmat ovat viihtyneet hyvin kesän helteissä, on aika poimia ensimmäiset marjat.

Vadelmat kypsyvät epätasaisesti, satoa pitää korjata tasiseen tahtiin muutaman päivän välein.

Lähes täydellisiä.

Puutarhassamme on muutama punaherukkapensas tosi aikaista lajiketta. Keräsin ensimmäisen mehumaijallisen punaherukkaa ja vadelmaa sekaisin, oikeammin vajaan maijallisen. 

Marjasadon ensimmäiset marjat.

Punaista & vadelmaa yhdistettynä saa tosi kesäistä mehua.

Marjat olivat yllättävän mehukkaita vaikka kesä on ollut suhteellisen kuiva. Vajaasta maijallisesta sain mehua lähes 2½ litraa. Kellariin ja talvisäilytykseen näistä ei riitä. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, nämä mehut on jo viikon kuluttua juotu. Kesän ensimmäiset marjamehut ovat aina parhaita. Nyt kyllä jännitti meneekö mehu hyytelöksi pulloisssa, kun en milloinkaan ole näin aikaisin mehuja keitellyt. Ihan juoksevaa on, kypsiä marjoja siis!