Kesäkuun toinen aamu

Nukuin ensimmäistä kertaa tänä kesänä ikkuna auki koko yön.

 Aamun ensimmäisinä tunteina (kolmen, neljän tienoissa?) lintujen liverrys tunkeutui unen läpi tajuntaani. Linnut olivat jo niin virkeinä että! Jossain vaiheessa hieman myöhemmin totesin auringon paistavan sänkyyni ja jäin kuuntelemaan sepelkyyhkyn ääntä kertosäkeenä: "hu huu huh, hu huh hu huu" monen monta kertaa. Keskityin kuuntelemaan sitä monien säkeistöjen jälkeen tulevaa viimeistä "HUH" ääntä johon laulu aina loppuu. "Hu huu huh, hu huh hu huu. HUH!".

Valveennuin siinä kunnellessani ja katsoin parhaaksi nousta. 

Kesäaamuissa parasta on kiireetön nousu, ulko-oven avaus ja muutaman tunnin häiriötön lukuhetki ulkona teekupposen ääressä ennen muiden heräämistä. 

 

 

 

Aamuaurinko ei ole vielä ehtinyt esille talon nurkan takaa, mutta pian se sieltä ilmestyy.

Kuuden jälkeen aamulla on mukava seurata päivän alkamista. Pihalla olemme vain minä ja kesyksi käynyt vanha varis tervehdyskäynnillään.

Ajastimen perässä oleva lintujen juomakupin suihkulähde lähti lirittämään puoli seitsemän.

Veden solina yhdistyneenä pihaluonnon ääniin sai aamun tuntumaan uskomattoman upealta!

Kirja ja kupi kuumaa teetä teetä odottavat.

Leivän päälle muutama basilikan lehti...

Täydellisiä aamuja varten ruukuissa on kasvamassa ruohosipuli, tilli, basilika ja salaatti.

Kohta aurinko jo siirtyy lämmittämään lukijan selkää, eikä kello ole edes seitsemää!

Tästä on hyvä aloittaa kesäkuun ensimmäinen sunnuntai.