sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kevään satoa ja silmäniloa

Vain kuukausi takaperin piha oli vielä osittain hangen alla. Keväisen kasvun voima on niin valtaisa, ettei tällainen hitaampi puutarhuri meinaa perässä pysyä!

Kirjopikarililjan löysin kirpputorilta viitisen vuotta sitten.
Vuorenkilpi kukkii kivikkokasvipenkissä. Takana kasvaa rohtoraunioyrtin lehtiä.
Vuohenjuuri kukkii pihasaunan aurinkoisella seinustalla.
Kevätesikko sinnittelee lupiinin juurella ja mitä ilmeisemmin voi hyvin.
Kevätesikko on villiintynyt nurmikolle.
Nurmikkoa leikatessa on täysi työ  pujotella esikoiden välissä.
Saksankirveli aloittaa kukintaansa.
Kohta on kirvelin sadonkorjuuaika.
Raparperin lehdet ovat olleet kovasti kotiloiden mieleen!
Raparperin kukinnot nupullaan. Kukkavarret leikataan pois, etteivät lehtiruodit muutu puisiksi.
Raparperin lehtiä ei saa leikata irti, vaan ne vedetään irti lehtiruotineen, uloimmasta aloittaen.
Toukokuun satoa. Raparperin lehtiruodit pilkotaan ja säilötään pakkaseeen. Raparperikiisseli ja -piirakka ovat alkukesän herkkuja.
"Heinäpelto" kylpee kevätauringossa!





sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kauan etsitty perenna löytyi!

Kesän ulkokirppis on jo avattu. Lauantaina tein tikusta asiaa ja ihan vain käyskentelin katselemassa, josko jotain löytyisi.
Löytyihän sieltä ja
mikä löytö!

Vanhojen pihojen kurjenmiekka.
 Kymmeniä vuosia sitten tämä kurjenmiekkalajike kasvoi tädin kesämökin kukkapenkissä. Omalla pihallani kasvaa tästä versio, joka on täysin tumman lila. Tosi näyttävä ja kaunis. Nyt löytämäni väritys on ollut hakusessa jo kauan, en vain ole sitä sattunut löytämään. Kasvi tuo mieleen ne kaikki ihanat lapsuuskesät, jotka tädin mökillä olen viettänyt!
Kuvateksti kirjasta Ukonhattu ja ahkeraliisa: "Ruskean-sini-keltakukkainen ´Gracchus´on yksi vanhoista saksankurjenmiekkalajikkeista, joita silloin tällöin löytyy vanhoista puutarhoista."
Tänä keväänä ei kevät meinannut alkaa millään ja sitten, kun kesä vihdoin alkoi, se tuli sellaisella kiireellä ja rytinällä, ettei tällainen hitaasti kiiruhtava puutarhuri ole ehtinyt mukaan. Perennapenkki, minne ajattelin uuden löytöni istuttaa, on tosi pahasti vuohenputken saastuttama. On etsittävä toinen paikka!
Vuohenputkea, vuohenputkea, vuohenputkea....
 Tästä se alkaa se vuosittainen taistelu vuohenputkea vastaan.
 Joka vuosi taiston häviäjä olen minä!

Kevätillan näkymä pohjoiselle pellolle.
 Ilta kymmeneltä taivas loisti upeassa värityksessä. Metsän reunan takana loisti kauniin hento vaalean punerva taivas tummenevan turkoosin alla. Harmi ettei kamera tallentanut värejä lainkaan niin upeina mitä ne luonnossa olivat.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitienpäivänä ihan pihalla

 Äitienpäivä antoi jo heti aamusta lupauksen kauniista kesäpäivästä.
Oli hyvä hetki järjestellä kesäkukat ruukkuihin ja kylmänarat kasvit kasvihuoneeseen.
Verenpisarat pääsevät tänä kesänä saunalle, pihan perälle.
 Minitomaatin taimet olen tukenut öljyvärisiveltimiin, ei ole mukamas ollut aikaa hakea kunnon tukikeppejä.
Tekosyy tietenkin, mutta siveltimet nyt sattuivat vaan olemaan sopivasti esillä!

Kolme tainta 60 cm laatikkoon, turvemultaan.
Jossain vaiheessa terassi oli suloisessa sekamelskassa.
Illan tullen kasvihuoneessa oli uusi järjestys.
Terassi valmiina äitienpäiväkahville, illalla kello puolikuusi.
Pikkukäenrieska on levittäytynyt omenapuiden alle.
Narsissit kukkivat likakaivon näköesteenä, pionipenkin vieressä.
Viikonlopun saldoa ovat myös vatukiston raivaus ja isännän sipulipenkki.
Vadelmien vanhat varret on poistettu ja uudet tuettu.
Isännän koeviljelmä. Sipulit on istutettu erilaisille maapohjille.


perjantai 10. toukokuuta 2013

Nokkossoppa

Kesä ei ala ennen kuin ensimmäinen nokkossoppa on syöty. 
Tänään oli odotettu herkkuhetki.
Ensimmäinen lautasellinen maistuu aina parhaimmalle!
 
Nokkossopan päälle kuuluu keitetty kananmuna, ehdottomasti.
 Nokkossopan valmistus minun tyylilläni:

Kerää vajaa siivilällinen nokkosen lehtiä, huuhtele ne hyvin.
 Keitä nokkoset kattilassa 2 dl:ssa vettä kunnes ne ovat pehmeitä.
 Hienonna nokkoset, ota keitinvesi talteen.
 Laita vesi ja nokkoset takaisin kattilaan ja anna kiehahtaa.

Sekoita 4 rkl vehnäjauhoja 5 dl:aan kylmää maitoa, älä jätä paakkuja.
 Kaada maitosuurus kiehuvien nokkosten päälle, sekoita puulastalla pohjaa myöden
 kunnes keitto on sakeaa, noin 5...10 minuuttia.
 Mausta keitto suolalla.

torstai 9. toukokuuta 2013

Nokkonen, odotettu villivihannes

Olen jo viikon kierrellyt puskien juuria ja pensaiden alustoja etsiskellen tarpeeksi isoja nokkosia.
Viikon siksi, että olen ollut viikon verran hieman puolikuntoinen. Tänään kävin lääkärissä ja sain tömäkän lääkekuurin, mutta eihän tervehtymistä voi jättää pelkästään lääketieteen varaan. Nokkonen on vanha lääkekasvi ja kansanlääketieteessä suositellaan nokkosteetä keväisenä puhdistuskuurina.
Jokakeväinen nokkoskuurini on pahasti myöhässä, siinä arvatenkin sairastumiseni syy!
Ensimmäiset nokkoset kasvavat liperin juurella.
 Sadonkorjuukierrokseni tein lävikkö toisessa kädessä ja puutarhahanska toisessa. Ensimmäiset nokkoset ovat kiitollisia kerätä, kun niistä voi syötäväksi nipsaista tuuman verran latvusta sen enempää lehtiä ja vartta erottelematta.
Taimet ovat päiväsaikaan ukona karaistumassa.

Kevään ensimmäinen nokkossaalis.
 Yleensä valmistan nokkosista nokkossoppaa, mutta tänään mieleni teki lämmintä juotavaa.
Jo lapuudenkodissani käytettiin nokkosta ruoanlaitossa. Omat lapseni söivät kotona aina keväisin nokkosoppaa, vasta koulussa he tutustuivat pinaattikeittoon.
 Tyttäreni oli ihmetellyt: "Ai, tätä voi tehdä pinaatistakin!"
Huuhtelu viileässä vedessä.

Nokkoset ja vesi kattilaan ja ryöppäys pehmeäksi.

Keitinvesi juotavaksi, lehdet syötäviksi.
 Nokkostee on voimakkaan makuista, mutta ah´ niin hyvää. Lisäsin lasilliseen lusikallisen steviasokeria ja ensimmäiset kulaukset nautiskelin ulkoportaalla istuskellen.
Silppusin keitetyt nokkoset leikkuulaudalla hienoksi. Tykkään, että sauvasekoittimella hienontaminen pilaa lehtien rakenteen, siksi silppuan ne karkeasti vain veitsellä. Minusta on mukava pureskella nokkoset ja maistaa se oikea nokkosen maku. Tämän päivän nokkoset lisäsin pannukakkutaikinaan.



Eiköhän tämä tauti nokkosilla taltu!

torstai 2. toukokuuta 2013

Matovaario

Kohta olen omavarainen ravinteikkaan mullan suhteen.
Perustin matovaarion.
Ekologisesti ajatteleva ystävättäreni sai minut innostumaan asiasta. Hankin matovaarioksi kannellisen ja reilun kokoisen muoviastian, laitoin astiaan pienen kerroksen hyvin kasteltua multaa, sekä ystävättäreltäni saadut kolmekymmentä tunkiolieroa.
Matovaario on valmis ottamaan lierot vastaan.
Lierot pääsivät uuteen ympäristöön.
Ensimmäinen ateria, perunan kuoria.
Nyt vain odottelen, että kaikki keittiön biojäte muuttuu mullaksi.
 Ainakin astiassa on runsaasti varaa täyttyä!