Kollit kilpasilla

Viiru ja naapurin kolli kisailivat uudessa lumessa kuin ihmislapset konsanaan.

Ei tuntunut palelevan kolleja ollenkaan, niin hauskaa oli lumessa telmiä.

Kissanpojat pomppivat ja kieppuivat, pyörähtelivät ilmassa melkein täysiä ympyröitä.

Viime talven (ensimmäinen talvi) Viiru vietti sisäkissana ja liikkui ulkosalla vain valjaissa. Kevään tullen katti sai kokea millaista on kissan elämä vapaana. Tämä talvi on Viirun ensimmäinen vapaan kollin talvi ja meno on sen mukaista.

 Linnut käyvät ruokailemassa omenapuissa roikkuvilla lintulaudoilla.

Isäntä on aloittanut talviruokinnan jo muutama viikko sitten.

Vaan ei jouda Viiru lintujen ruokailua vahtimaan, sillä kun on mielessä muut kollin kujeet.

Syksyinen sunnuntai

Naapurin hepat on taas päästetty laiduntamaan pihaamme rajoittuvaan peltoon.

Viiru ei ole hevosia edes huomaavinaankaan.

Mitäs mokomat konit!

Vähänhän tuo ruoho on jo keltaista, kun kerran jo on heinä pellolta korjattu.

Minä tykkään katsella mitä hepat pellolla puuhastelevat.

Tänään heille aurinkokin vähän näyttäytyi.

Hyvä on hevosten siellä olla.

Minä kannoin kesän kauhtuneita kukkia kompostiin

 ja pistelin Hollannista tuomani tulppaanin mukulat kukkapenkkiin, 

sekin jo niin surkeaksi käynyt.

Ostin mukulat Amsterdamin kukkatorilta kesän alussa.

Valitsin vain yhden kutakin väriä tai väriyhdistelmää.

Lajitelmaani laitoin mielestäni kaikkein erikoisimmat kukat.

Toivottavasti myyrät jättävät mukulat rauhaan,

 saisin sitten ensi keväänä muistella Amsterdamin kukkaloistoa.

Joulupäivän hiljaiseloa

Syrjälässä aattoyö kului miten kului. Nova (koira) tepsutteli pitkin yötä ompeluhuoneessa, missä talon tytär nukkui vierasvuoteessa. Viiru puolestaan kuulosteli jokaista askelta emännän vuoteessa.

Aamun koittaessa virkeänä heräsi ainoastaan talon isäntä, joka oli vetäytynyt levolle suljetun oven taakse. Emäntä ja tytär kömpivät koloistaan silmät sikkurallaan levottoman yön jälkeen. Mitään dramatiikkaa ei yöhön sisältynyt, pientä eläinten välistä jännitettä vain.

Emäntä on aamuisin itseoikeutettu koiran lenkittäjä. Pakkasta oli 15 astetta ja kipakka viima purevoitti pimeässä tehtyä aamutaivalta. Syystä tai toisesta oli aattoiltana kylän raitin harvat katuvalot sammuneet ja pimeys oli kaiken kattavaa, taskulampun valkea valo heitti hangelle tarkkarajaisen valokeilan ja tähdet täplittivät selkeää pakkastaivasta. Lumi natisi emännän askelten alla, muuten hiljaisessa joulupäivän aamussa, muun talonväen vielä nukkuessa. Viiru oli kyllä huomannut emännän lämmön hävinneen ja tyytynyt tekemään aamuiset tarpeensa hiekkalaatikkoon.

 Pikkuhiljaa joulupäivän aamuun heräsivät myös talon muutkin ihmiset ja eläimet vaipuivat aamu-unilleen. 

Pitkää tovia ei Nova saanut unillaan makoilla. Viiru oli päättänyt tehdä parempaa tuttavuutta, eloisa kolli etsi leikkikaveria.

Kun eläimet luulevat etteivät ihmiset näe, on sopuisaa olla ihan lähekkäinkin.

( Eivät onnettomat tajua, että emännän kamerassa on hyvä zoomi.)

Isäntä kantaa hellapuut sisälle halkokassissa, jolle on tehty vartavasten tarkoitukseen sopiva säilytyskehikko. Viiru on nähnyt halkokassissa mahdollisuuden vaania ja kiusata koiraparkaa. Emäntä ei voi välttää mielikuvaa Karvinen-sarjakuvasta. Viiru kiusaa Novaa, kuin Karvinen Oskua!

Nova ottaa kaiken kiusan vastaan vanhanpiian kärsivällisyydellä ja mieluummin väistää kuin ryhtyy kilpasille kissan kanssa. Tosin mustasukkaisuus talon ihmisistä pistää vanhan ladyn välillä ärähtämään.

 Rajansa se on koirallakin kuinka paljon jaksaa kasvavan kollipojan kiusantekoa sietää.

Syrjälässä rauha ja eläimillä hyvä tahto, on jouluaatto

"Ja niin Joulu joutui jo taas pohjolaan..."

Syrjälän joulu alkoi, kun emäntä ja talon tytär koirineen saapuivat aattoaamuna joulun viettoon. Isäntä oli vartonut Viirun kanssa, että talon naisväki kotiutuisi jouluksi.

Hyvin olivat pojat kahdestaan pärjänneet. Narurotta oli saanut kovaa kyytiä Viirun syleilyssä ja isäntä oli tuskaillut kollin tiuhatahtista aineenvaihduntaa, kissan hiekkalaatikko kun oli täyttynyt alvariinsa.

Talonväki oli elellyt jännityksessä odotellessaan eläinten toista kohtaamista. Ensimmäinen kohtaaminen pari kuukautta takaperin oli päättynyt katastrofiin.

Nyt oli laadittu strateginen sotasuunnitelma.

Ensin koira sai tarvittavat tervetuliaishuomiot pihalla kissan katsellessa ikkunasta.

Kaikki hyvin tähän asti, tapahtumat kulkivat suunnitelman mukaan.

Seuraavaksi koira sai kutsun sisälle taloon, hihnassa ja haukkumista hillitsevä sitruunapanta kaulassa.

Kaikki kissanruoat oli jo etukäteen korjattu näkyviltä pois, ettei ruoalle perso koira saisi ärsykkeitä.

Tilanne hoitui upeasti.

Koira odotteli emäntänsä valvonnassa kunnes kissa oli valmis lähestymään.

Kollin kaarelle käyristyvä selkä ja karvasta pörhöinen häntä antoivat läsnäolijoille selvän viestin, tämä kolli on se joka nyt määrää tahdin.

 

 Illan mittaan tilanne rauhoittui. Eläimet oppivat sietämään toisiaan ja joulurauha oli saapunut taloon.

Tarkkailuasemistaan Viiru piti kiinni isännän ottein.

 

Lopppu hyvin, kaikki hyvin.

Jatkuva varuillaanolo lopulta uuvutti molemmat eläimet. 

Syrjälässä rauha ja eläimillä hyvä tahto!