Välillä asiaa puutarhastakin

Kovasti on jo kesä mielessä.

Pelargonian ensimmäiset pistokkaat pääsivät tänään kukkaruukkuihin.

Juurrutin ne maljakossa, eikä mennyt kuin reilu viikko ja valkoiset juuret olivat tulleet esiin.

Muistaakseni nämä ovat vaaleanpunaisesta emokasvista.

Tyttäreltä sain siemenestä kasvatettuja mansikan taimia. Koulin ne tänään omiin ruukkuihinsa. Kokoa isoimmilla lehdillä on vasta muutama milli kanttiinsa. Vein ne sisäkasvihuoneeseen voimistumaan.

Puutarhassamme kasvoi viime kesänä samoista siemenistä alkunsa saaneita mansikoita.

Istutin ne ulkona isoon yrttiruukkuun ja ruukku oli koko suven likakaivon kannella omenapuiden alla.

Satoa sain koko kesän. Muodoltaan marjat olivat kuin reiluja aho-mansikoita ja makukin oli yhtä aromikas. Suurin odotuksin kohti tulevaa kesää.

Kolli ja päästäinen

Naapurin katti päästi aamulla päästäisen hengiltä. Nappasi vain kynsiinsä ilman sen parempaa tarkoitusta, kissat kun eivät päästäisistä perusta.

 Viiru, talomme hurrrrrja hiirestäjä, joka ulkoilee edelleen valjaissa ja koiran liekanarussa, löysi kuolleen jyrsijän. Voi sitä ihmetystä ja varovaista kokeilua. Vaisto se on joka kissanpojan tekoja ohjailee. Niin piti ruveta riepottelemaan jyrsijän raatoa. Kynsillä viskoi pitkin saunapolkua. Hyppi neljällä jalalla ylös selkä köyryllään ja retuutteli raatoa. Oi, tunsi varmaan kolli itsensä suureksi saalistajaksi.

Varovaista tunnustelua.

Päästäinen saa kyytiä.

Ulkoiluhetkien jälkeen Viiru ottaa paikkansa talon sisällä.

Auringonsädettä ei kissa voi vastustaa.

Lunta, lunta ja vielä enemmän lunta

Nyt voi hyvillä mielin laulaa:" On hanget korkeat nietokset....."

Lunta on tullut valtavan paljon kuluneena vuorokautena.

Puutarhamme omenapuut tuntuvat murtuvan painon alla.

Nuoskalumi on jäänyt oksiin kiinni niin tiukasti, etteivät edes pienet linnun varpaat saa sitä tippumaan.

Luonto on muuttunut lähes äänettömäksi, kun lumen kuorruttama oksisto imee kaiken äänen.

On nautinto kuunnella hiljaisuutta.

Valkoiset hanget, sisäkasvit kiittävät

Etsin blogistani muistiinpanoja vuoden takaa ja pysähdyin hetkeksi silmäilemään otoksia ikkunalautojen kasveista.

 Viime talvi oli niin lumeton ja synkkä, että kasvit olivat tammikuun lopulla hätää kärsimässä.

Tänä talvena valkoiset hanget tuovat päivänvalon ikkunoiden sisäpuolellekin.

Kasvit kasvavat ja voivat ruukuissaan hyvin, toiset jopa erityisen hyvin.

Kaktus puskee elämän innossaan pulleita kukannuppuja.

Elämä kukoistaa jopa alakerran pimeimmillä ikkunoilla.

Syksyllä oman onnensa nojaan, alakerran eteiseen jätetyt pelakuut ja verenpisarat ilmoittavat olevansa yhä elossa. Tahto nähdä uusi, lämmin kesä pistää ne työntämään uutta vehreää lehteä.

"Tahdon koristaa terssiasi yhä ensi kesänäkin" ne kuiskuttelevat.

Iloisimman yllätyksen on järjestänyt ranskalainen rakuuna, joka on päättänyt maustaa tyttäreni keitokset myös hänen uuden asuntonsa keittiössä. Syksyllä kerrostalon parvekkeelta pelastettu kasvi on niin elinvoimaisen oloinen, että se saa nyt kaiken hellyyteni selviytyäkseen kesään asti.

 Lämpimin ajatuksin kesää kohti!

Kissa kiemurassa

Ei voi olla hyvä asento.

Vai voiko?

 Tämä kolli on nukkunut tässä asennossa viimeiset kolme varttia...

Viiru edestä jaViiru takaa.

Viiru heräilee ja Viiru makaa.

On kolli-pojalla mittaa jo melkein täyskasvuisen katin verran.

Miehistynyt ja rotevoitunut.

 

Mitä nyt miehisyydestä on enää jäljellä, kun muutama viikko takaperin kissa leikattiin. Suihkuhuoneen lämpimällä lattialla Viiru nukkui nukutusainetokkuraansa pois ja ihan lirahti pissatkin viltille.

Illan kuluessa kolli-poika selvitteli päätään, kunnes vihdoin illan jo pimennyttyä kapusi horjuvin askelin yläkertaan. Vähän oli Viiru nolona, kun hieno, harmaa kissanturkki oli pissasta märkä.

Vaan ymmärsihän isäntäväki.