lauantai 29. elokuuta 2015

Kasvimaa rehottaa

Alkukesällä kasvit vain kituuttelivat kylmän kourissa,
 mutta nyt helteiden jälkeen kasvit ovat kiristäneet kasvuvauhtiaan.
Tosin myös rikkakasvit ovat virkistyneet.


Tuolla jossain sen sadon pitäisi kasvaa. 
Suloinen sekamelska tänä vuonna, vaan jos kahlaa keskelle hallittua kaaosta,
 sukeltaa kurpitsan lehden alle....

...yllättyy!
 
Päältäpäin kaaos, mutta suurten lehtien suojassa tarhuria odottaakin suurenmoinen sato,
pannulle, pakkaseen, suoraan lautaselle ja suuhun, osa ehkä säilykkeinä kellariin.
Kurpitsasta teen suvun perinnereseptillä kurpitsa-puolukkahilloa, tyttärelle kurpitsamarmelaadia, äitini saattaa saada joululahjaksi kurpitsapikkelsiä.
Talvipäivinä leivon pakastetusta soseesta kurpitsakakkua.

 Vihdoin myös kesäkurpitsat pullistuvat syötävän kokoisiksi.
Isännän herkkua on uunissa haudutettu kesäkurpitsa-tomaattipaistos,
 oma suosikkini on kukkakaali-kesäkurpitsagratiini.
Herkkuhetkiä tiedossa...


...ja silmänruokaa.
 Kasvimaallani on aina myös kukkia.
Kukkia maljakkoon, teehenkin kenties.

Oregaano kasvaa ihan vain perhosten ja muiden pörrääjien ilona ja mesivarastona.



Korianteri kylvääntyi viime syksynä itsekseen. 
Tänä kesänä sen kaverina kasvoi herne.
Herne hiukkasen huonosti, korianteri sitäkin paremmin.

Viime syksyn korianterin siementen kuivatus epäonnistui.
 Olivat jääneet kosteiksi ja homehtuivat lasipurkissa.
Ei saatu jouluna korianterisilakoita.
Tänä syksynä taidan kokeilla paperipussia.


Kurkun alkutaival tuotti tuskia.
 Ehkä silti jo huomenna saan kantaa ensimmäisen kurkun keittiöön
ja nautiskella sen kurpitsapaistoksen lisukkeena.

 Pieniä ovat mutta jos yhden ottaisin.


Kirsikkatomaatit ovat viihtyneet hyvin saunan päädyssä.
Niitä on saanut popsia poskeensa jo parin viikon ajan.
Ehkäpä ensi vuodenkin tomaatin taimet päätyvät samoille sijoille.






sunnuntai 23. elokuuta 2015

Elokuu hellii heltein

Kuinkas sitten kävikään.
Elokuu on hellinyt talomaalareita ja antanut jatkoaikaa viimeistelyille.
Kasvit ovat tänä kesänä saaneet jäädä lähes oman onnensa nojaan.
Yhden maijallisen sentään sain keitettyä mehua, loput marjat on pistetty poskeen tai pakkaseen.

Uuttuksia Syrjälän pihalla olivat tänä kesänä leijonankidat ja tuoksuherneet. 
Elokuun helteet ovat pistäneet ne kukkimaan runsaalla väriloistolla.

 
Tuoksuherneet, nimensä mukaisesti, levittävät hennon tuoksunsa koko terassille.
Toin tuoksuherneitä maljakkoon keittiön pöydälle ja miellyttävä kukkaistuoksu leijui yli koko pöydän.


Kasvupaikallan tuoksuherneet tukeutuvat sopuisasti leijonankitoihin.


maanantai 17. elokuuta 2015

Kolli-poika sairastaa...

"Kolli-poika sairastaa, häntä hellikäämme..."

 
Viiru oli viikko sitten mitellyt voimiaan kylän kissojen kanssa. Kotiin kollin komistus tuli illalla verissäpäin. Isäntäväki tutki vammat ja ajatteli antaa ajan kulua kun haavat tuntuivat kuivuvan.
Eilen Viirusta tuli ihan vetämätön. Torkuskeli emännän sängyssä ja puolilta päivin takajalassa puhkesikin paise ja märkä valui ulos. Oli sunnuntai ja eläinlääkärillä ei olllut vastaanottoa.
 
 
Iltapäivällä kissa vaihtoi paikkaa isännän asuntoautoon yläpetille. Sieltä oli kollin hyvä katsella mitä se kotiväki puuhasteli.
Illalla emäntä pisti kantokopankin valmiiksi, että aamulla lähdetään lääkäriin, vaan aamulla kolli olikin jo melkolailla kunnossa ja lääkärireissu voitiin hylätä. 
 
"Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme..."



sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kolli tienaa ruokansa

Vihdoin alkaa kollin metsästystaidot tuottaa toivottua tulosta.
Hurja hiirestäjä ei tähän mennessä ole nimeään oikein ansainnut, vaan tänäänpä mirri kiikutti näytille suuren saaliin. Vesimyyriä on tällä tontilla nyt yksi vähemmän.

 Kovasti kiiteltiin Viiru-poikaa saalistaan.
 Siinä toivossa kissaa hyviteltiin, että tekisi vastaavia surmatöitä jatkossakin.
Pihamme vesimyyräkanta tekee emännän kasvimaalla suurta tuhoa.
Myyrät kaivavat käytäviään pitkin kasvustorivejä, niin että juuret roikkuvat ilmassa.
Ne mylläävät pihanurmikon pinnan täyteen multamakkarakäytäviään.




Aikansa laikukas saalistaja kuolleella myyrällään leikki,
 viskoi korkealle ilmaan ja nappasi sen kynsillään lennosta.
 Ei maita myyrät kissalle,
 mutta leluksi ne kelpaavat.

lauantai 1. elokuuta 2015

Otoksia kasvimaan saalistajasta

Saalistusmaita Syrjälässä riittää.
Viiru on vallannut viidakon.



Kyttäyskeikan jälkeen on kiva kieriskellä.
Isäntä on opettanut viirun pyörimään.
Kaikki tämän talon kissat ovat olleet velvoitettuja isäntäänsä hauskuuttamaan.


"Viiru pyöri! Kieri!"
Ja kissahan pörii. Selältä mahalleen ja päinvastoin. Ja isäntä kiittää....

Kesä oli ja meni

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista.
 Illan tullen sanoi hän:"Nyt mä lähden tästä pelistä pois."

Syrjälässä on tänä sateisena ja kylmänä kesänä maalattu taloa.
 Punaista ja valkoista.

Kaikki harvat poutapäivät on keikuttu telineillä pensselit kädessä. Kesämuotina valko- punakirjavat verkkarit ja paita, joka päivä samat kuteet.
Eihän sillä niin väliä mitä päällään on pitänyt, kun kaksi vanhaa"harakkaa" taloaan on maalannut. Toinen huonokuuloinen ja toinen vähänäköinen ja korkeanpaikan kammoinen. Toinen on sutinut maasta minkä yltää (ja näkee), toinen on keikkunut räystäsrajassa ja sutinut minne on osunut. Että sellainen kesä.

Sadetta ja kylmää on pitänyt.
 Kasvimaa ja kesäkukat ovat sadekuurojen raiskaamat.



Viiru-kissa on ollut onnessaan ensimmäisestä kesästään. Kolli on valloittanut oman reviirinsä ja saalistaa menestyksellisesti. Kova on ollu koulu, kun kissapolo on ottanut mallia telineillä keikkuvilta ihmisiltä. Saunan katto tuli tutuksi, kun eivät ihmiset joutaneet kattia sieltä noutamaan, oli kissan itse opittava tulemaan alas.





Kevään kasvimysteerikin on kesän myötä selvinnyt.
Kärhö. Väriä ei vaan vielä tiedä.

Rikkakasvien valtaama pihalammikon reunus sai kissa-patsaan pitämään vahtia. Ihan kuin niitä rikkaruohoja sieltä kukaan veisi.

Laatoitusten välit kasvavat voikukkaa ja krassit yrittävät huonosta huolenpidosta huolimatta näyttää loistokkailta.



Kaikki tuntuu rehottavan, kun kosteutta riittää.
Lupiinien lehdet helmeilevät. 


Talomaalarit hymyilevät, kun urakan loppu alkaa häämöttää ja valmiille seinustalle saa jo laittaa kovia kokeneet kukkaset. Onhan tässä syksy aikaa ihastella kättensä töitä. Ja seuraava kesä, ja sitä seuraava kesä ja seuraava....