Lunta, lunta ja vielä enemmän lunta

Nyt voi hyvillä mielin laulaa:" On hanget korkeat nietokset....."

Lunta on tullut valtavan paljon kuluneena vuorokautena.

Puutarhamme omenapuut tuntuvat murtuvan painon alla.

Nuoskalumi on jäänyt oksiin kiinni niin tiukasti, etteivät edes pienet linnun varpaat saa sitä tippumaan.

Luonto on muuttunut lähes äänettömäksi, kun lumen kuorruttama oksisto imee kaiken äänen.

On nautinto kuunnella hiljaisuutta.

Herbstenzian

Talossa on remontti menossa ja puutarha on selvinnyt omillaan jo jonkin aikaa.

Tein eilen syyskatselmusta pihalla ja ilokseni huomasin Alpeilta kotoisin olevan perennan aloittavan kukintaansa. Keväällä tämä sinikukkainen kaunokainen näytti aivan menehtyneeltä ja melkein jo hyvästelin sen. 

Ostin taimen euroopan matkallani, viisi kesää sitten,  pienen alppikylän  kukkakaupasta.

Sisko kirjoitti kukkakaupan paperin kulmaan tietoja  ja hoito-ohjeita saksaksi.

Lappunen on säilynyt nämä kaikki vuodet siemenlaatikossa ja kaivoin sen vasta eilen esiin (parempi myöhään kuin ei milloinkaan).

Saksaksi perennan nimi on Herbstenzian .... syysenzian... ?

Kasvupaikka on korkealla, maaperä hiekkainen ja hapan, karu. Kastelua kasvi tarvitsee vain niukasti, lannotteita ei ollenkaan. Sisko yritti etsiä kasvin suomenkielistä nimeä, latinan kielinen nimi ehkä löytyi, suomennosta ei vielä.

Päärynän sato ei vielä ole kypsä, kuinkahan kauan vielä täytyy vartoa?

Koivun mahlan juoksutusta

Huhtikuun toisella viikolla alkaa koivuissa mahla virrata. "Sadonkorjuuseen" pääsee heti, kun yöpakkaset ovat ohi.

 Tänä vuonna kevät oli myöhässä. Pihallamme kasvaa kaadettavaksi tuomittu vanha koivu, joka ennen polttopuuksi joutumistaan saa antaa viimeisetkin eleämäneliksiirinsä ihmisravinnoksi. Porasimme sunnuntaina (14.4.) ensimmäisen reiän, kolme yötä pakkasöiden jälkeen.

Muutama päivä meni ennenkuin saimme maistiaiset.

Mahlan juoksutus ei tiettävästi kuulu jokamiehen oikeuksiin. Siis vain omalla maalla kasvavaan puuhun voi porata juoksutusreiän. Reikä porataan noin puolen metrin korkeuteen hieman yläviistoon, 3-5 cm syvälle.

Reiän koko määräytyy reikään lyötävän juoksutusputken mukaan. 

Meillä käytetään käymisastiasta lainattua kovaa muoviputkea. Tähän putkeen sopivan reiän saa porattua 9 mm terällä. Putkesta valuva mahla johdetaan kanisteriin.

Ylös alaisin käännetty suppilo suojaa avonaista kanisterin suuta.

Kahden päivän kuluttua kanisteri oli vasta puolillaan.

Sadonkorjuun hetki.

Suoja takaisin paikalleen ja odotellaan kanisterin täyttymistä uudelleen.

Kippis, herkullista on!

Torstai on toivoa täynnä

Tänään oli niin kaunis iltapäivä, että vielä työpäivän jälkeenkin ryhdyin risusavottaan. Minun käsivarteni eivät enää vesurin heiluttelua kestä, hankin siis itselleni sopivan työvälineen ja homma hoituu. 

Ostin järeät oksasakset ja niillä olikin tosi helppo selvitellä käkkyrät omenapuun oksat.

Poltettavat risut yhteen kasaan.

 

 

 

Polttopuuksi kelpaavat rangat toiseen kasaan.

Hidasta on, vaan torstaihan on toivoa täynnä!

Seuraaville päiville jäi vielä tekemistä...

... toiveikkaasti ajatellen siis:

 "On tämä savotta jo Juhannuksena on tehty!"

Omenapuiden leikkausta pääsiäisenä

 Yöllä siirryttiin kesäaikaan ja me teimme aamulenkkimme hankikannon aikaan.

 Paluumatkalla päätin, että tänään on oiva aika ryhtyä leikkaamaan omenapuita, kun hanget vielä kantavat. Kaivoin pari vuosikymmentä vanhan puutarhakirjani esille ja tuumasta toimeen.

 

Opus kädessäni katselin puiden muotoja ja totesin, ettei vanhoja puita yhdellä leikkauksella saada kuntoon. Toteutan harvennuksen muutaman vuoden ajalla.

Muutama kesä sitten voimakas syöksyvirtaus vei komean pihamännyn mennessään. Mänty rojahti vanhan Valkeakuulaan päälle tehden pahaa jälkeä. Niinkuin kasvieni kohdalla yleensäkin annoin sillekin vielä mahdollisuuden. Emme kaataneet omenapuuta vaan annoimme kesien kulua. Torsona se ensimmäisen kesän pystyssä törötti ja seuraavina kesinä työnsi vesiversoja jo ihan mahdottomasti. Laiskana puutarhurina olen antanut sen pärjäillä ihan omineen, kunnes tänään iski inspiraatio.

Valkeakuulas ennen leikkausta.

Valkeakuulas leikkauksen jälkeen.

Päärynäpuu on tyttäreni syntymäpäivälahja isälleen. Puu istutettiin 2011 hieman omenapuista erilleen. Viime vuonna se antoi jo komean kahdeksan (8) päärynän sadon. Taimi oli leikattu jo puutarhalta ostettaessa kaksivartiseksi ja nyt en osannut päättää mitä niiden  kahdelle latvalle tekisin, kun nekin ovat kertaantuneet molemmat kahteen haaraan, siis yhteensä neljään latvaan!!!

 Leikkasin pois vain kaksi sisäänpäin kasvavaa ja toisiinsa hankaavaa pientä oksan alkua ja sivuhaarasta katkenneen pystyoksan. 

Päärynäpuu

Päärynäpuusta poistettu kaksi oksan alkua.

Sivuhaarsta poistettu pystyoksa.