Suosikkiyrtit talteen

Vihdoin pääsin tuumasta toimeen ja laitoin liperit sekä saksankirvelit kuivumaan talven varalle.

Liperiä tulee talvisin käytettyä nykyisin vähemmän kuin ennen johtuen siitä, että en enää valmista liharuokia enkä kastikkeita kovinkaan usein. Saksankirveli on noussut minun ykkösyrtikseni. Käytän sitä talvella kaikkeen mahdolliseen ja joskus kokeilen vähän mahdottomaankin. Sienien kanssa erinomainen, samoin kalan kanssa, kermakstikkeet maustuvat mukavan pehmeiksi kirvelillä.

Saksankirveli takana, liperi edessä.

 Valitsen kuivattaviksi ainoastaan lehtiosat, leikkaan paksiummat lehtiruodit irti ennen kuivausta. Omistan muutaman hyvän korin kuivausta varten. kerrallaan kuivaan vain ohuen kerroksen.

Vain täysin vioittumattomat lehdet kelpaavat kuivattaviksi.

Mitään kuivuria en omista, mutta olen vuosikaudet kuivatellut yrttini täysin pimeässä varastohuoneessa, jossa on lattialämmitys. Korit vain lattialle ja ovi visusti kiinni. Käyn pöyhimässä yrttejä ainakin kerran vuorokaudessa joskus kaksikin kertaa. Pimeässä yrtit säilyttävät hyvin vihreän värinsä. Kasvit ovat valmiita talvipakkauksiin, kun ne ovat niin kuivia,että ne murtuvat käsiteltäessä. Yhtään nahkeina niitä ei saa siirtää säilytykseen. Minulla loppusäilytys tapahtuu lasipurkeissa, pimeässä ja kuivassa kaapissa. Valoisassa paikassa kasvit menettävät värinsä.

Villisti vaaleanpunaista

Kesäkuun viimeinen viikko ja yhtäkkiä piha kukkii pinkkinä (joitain poikkeuksia lukuunottamatta).

Pionit jotka istutin kasvimaan laitaan neljännesvuosisata sitten palkitsevat istuttajansa runsain ja näyttävin kukinnoin vuosi vuoden jälkeen. Pionit ovat niitä harvoja kasveja pihallamme jotka on hankittu taimistosta.

Pionit kuin poutapilvet....

... tai hattarat.

Vanhaa lajiketta oleva, hieman erilainen pioni on saatu eräältä kylän vanhalta emännältä. Tutustuimme Marttakerhossa vuosikymmeniä sitten, kun kylän martat vielä kokoontuivat tiiviisti. Innokkaana kukkien kasvattajan sain häneltä monta muutakin perinnekasvia.

Olen erilainen.

Vaaleanpunainen akilea.

 

Pellon laidalla kasvaa villiintynyt ´rosa rugosa´ kurttulehtiruusu.

 

Pellon pientareella tekee löytöjä, ruusu sinnittelee sitkeästi.

Ruusu lienee jokin "neilikka"-niminen rosa rugosa lajike.

Kukinto muistuttaa kovasti neilikkaa ja ainakin se kerää kirvoja.

Matovaarion tarun loppu

Palasin lomamatkalta juhannusaaton aattona. Keittiöstä tulvahti vastaan kitkerän tympeä ja makeahko haju. Mikä mahtoi olla hajun lähde? Epäilykset kohdistuivat ensin tyhjentämättä jääneeseen roskikseen. Väärin. Pienet kärpäset johdattivat matovaarion äärelle. Nostin peitteenä olleen kankaan ja olin pökertyä, pistävä haju melkein tyrmäsi. Matovaario ulos!

 Ulos!

Vaario oli yön ulkona rapun pielessä. Haju oli jäljellä. Lienevät kasvijätteet alkaneet käymään. Kippasin sisällön jätesäkin päälle ja tutkailin.

Lierot olivat ihan elinvoimaisia ja virkeitä, pitihän niille antaa vielä mahdollisuus.

Kaivoin kuopan kasvimaan laitaan ja kumosin koko matovaarion sisällön kuoppaan.

Peittelin matoset raparperin lehdillä ja myöhemmin lisäsin vielä heinää auringonsuojaksi.

Olen ruokkinut lieroja raparperin lehtien alle ja hyvin tuntuvat viihtyvän pihalla.

Ainakin onkilierot on tälle kesälle turvattu!!

Kukkaloistoa sateiden välillä

Viimepäivinä on ollut kovia ukkoskuuroja ja sade on raiskannut kasveja ympäri pihamaata.

Jotain kuvattavaa sentään on jäänyt.

Juhannuslilja ja unikot kasvimaan laidassa.

Iirikset ovat kukassa vain lyhyen aikaa.

Iiris.

Lilja se on tämäkin, vaan mikä?

Juhannusruusu on vallannut rinteen autopaikan suojaksi.

Onneksi osa on vielä nupuillaan, jää vielä juhannusvieraidenkin ihasteltavaksi.

Sade on säästänyt koivun alla kukkivat oksat.

Avoimella paikalla sadekuurot ja tuuli ovat riepotelleet kukkaloistoa.

Kevään "mysteerisiemenet" ovat jo kukassa, kosmoskukkia.

Se kukkii sittenkin, orkidea

Ilokseni huomasin, että talvella pistokkaana saamani orkidea oli avannut ensimmäisen kukkansa. Olin aina kuvitellut orkidean kavattamisen jotakuinkin haasteelliseksi, mutta säännöllinen, joka lauantainen uppokastelu on tuottanut tulosta.

Elämäni ensimmäinen itse kasvatettu orkidean kukka.

Onko se nyt niin ihmeellinen?

Myös pihalla oli tapahtunut eräänlainen ihme. Tämän keväinen kirpputorilöytö oli myös puhjennut kukkaan. Toinen kukka on vielä nupuillaan. 

Vanha saksankurjenmiekkalajike ´Gracchus´ kukassa.

Joku hanhikki vai kurjenpolvi ?

Syksyllä istutettu lumipalloheisi.

Rohtoraunioyrtti aloittaa kukintaansa.

Tyttäreni oli vuosia sitten Tanskassa ja toi sieltä tuliaisina salkoruusun siemeniä. Olen vuosittain kylvänyt siemenkodista kuivattamiani siemeniä varastoon ja huolehtinut, että joka kesä on kukkivia salkoruusuja. Kukat tulevat vasta toisena vuonna, joten jätän taimet talvehtimaan kasvimaalle. Viime kesän kylvöstä kasvaneet taimet ovat maittaneet jollekin tuholaiselle. Voisiko olla kotiloiden tihutöitä? Vaikuttaakohan lehtien järsiminen syksyiseen kukintaan?

Salkoruusun lehdet jonkin ötökän syöminä.

Salkoruusut kukkivina kesällä 2011

Salkoruusu 2011

Siirsin kaappimallisen parvekekasvihuoneen minitomaatteineen alapihalle vanhan kasvihuoneen pohjalle. Minitomaatit saavat kasvaa grillipaikan vieressä, on sitten mistä ottaa salaattiin tuoreita tykötarpeita.

Tomaatit saivat tuet ja juuttinarukehikon.

Pölyttäjiä kaivataan!

Lipstikka, liperi, rohtoliperi ... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kerään lehtiä kuivattavaksi ja tuoreena maustan ruokia lehdillä koko kesän. Tuoksu on voimakas ja huumaava. Ehdoton vanhan pihan hyötykasvi.

Liperi aloittaa kukintaansa.

Olisi korkea aika kerätä lehdet talven varalle.

 Saksankirveli on lakritsan tai aniksen tuoksuinen, aromikas yrtti. Minä käytän sitä lähes yleismausteena, kesällä tuoreena kermaviilikastikkeessa , talvella kuivattuna lähes kaikessa ruoanlaitossa.

Kasvi lisääntyy siemenistä voimakkaasti. Kukinnot on parasta poistaa ellei tahdo pieniä rikkaruhoksi muuttuvia taimia ympäri pihaa. Meillä saksankirveli on siirretty tontin laitamille. Nykyisin se kasvaa hyvässä sopusoinnussa saniaisten vierellä. En anna sen siementää, yritän muistaa katkoa kukkavarret hyvissä ajoin.

Saksankirveli on jo kukkinut.

 Keittiön oven pielessä, etupihan terassilla ruukkuihin istutettu keittiöpuutarha voi mainiosti. Salaatti vaatii jo kovaa harventamista. Aamupalalla ruisleivän päällä salaatti ja basilika ovat lyömättömiä.

Ruohosipulia, tilliä, basilikaa, salaattia ja rosmariini, niistä on keittiöpuutarha tehty.

Luppopäivän ratoksi

Tänään taivas on pilvessä ja näin aamutuimaan lämpömittari näyttää 18 astetta. On oikein mukava kesäpäivä hellepäivien jälkeen.

Ovenpielen orvokit.

Kuvasin pihamaata ja kas yhteen kuvaan oli lipsahtanut "puutarhurin" oma kuvajainen!

Amaryllikset kasvattavat mukuloitaan.

 Kukintansa päätettyään amaryllis jakautuneine mukuloineen saa kerätä elinvoimaa humalan juurella, terassin pielessä. Erottelin jakautuneet mukulat omiin ruukkuihinsa kasvamaan. Kovin ovat vielä tänä vuonna pieniä, mutta hiljaa hyvä tulee, näin ainakin toivon. Pari näistä varmaankin jouluna kukkii, mutta pienimmät saavat vielä kartuttaa kokoaan.

Humala.

Kesän alussa heitin joulukaktuksetkin pihalle, sireenien juurelle. Saapi nähdä mikä on palkintona, kun saavat kesän köllötellä ulkona.

Tutut ja sukulaiset ovat kovia tuomaan minulle mitä erilaisimpia taimia. Tämän kevään lahja oli yksi stevian taimi. Käsky kävi, että vasta kesäkuussa maahan. Yhä se on taimiruukussaan, kun en oikein tiedä minne sen laittaisin, puhumattakaan siitä, miten sen satoa käyttäisin!

Stevia

Pellon pientareella luonnon kukat kukkivat kuin juhannuksena.

Nurmitädyke

Kasvimaan reunaa en ole hennonut koskea lainkaan, luonnon kukat ja siperianunikko ovat vallanneet sen.

Villiintynyt kasvimaan laita.

Parsa on pinnistellyt esille.

Hellettä ja mattojen pesua

Huh hellettä, hipoo 30 astetta!

Ilta ja varjo on saapunut pihamalle ja lämpötila on laskenut 24 asteeseen.

Matot on pesty, lingottu ja kuivatettu. Kasvit on kasteltu ja ihmiset ovat saunoneet multapölyt pois. Punaisena kuumottavat olkapäät ja bikinirajat jäivät jäljelle.

Alapiha oli vielä aamulla varjoinen, kun pesu-urakka alkoi, mutta kummasti ne auringonsäteet sittenkin saivat talven kelmeän ihon punaiseksi.

Painepesurilla meidän matot pestään.

Keinun selkänojalla on hyvä valuttaa liiat vedet pois.

Matot linkoon.

Linko käyntiin ja loputkin saippuat linkoutuvat pois.

Pellon laidalle kuivumaan.

Mattolinko on meille ostettu erään kerrostalon saneeraustyömaalta. Maksoimme mokomasta kokonaista 100 markkaa. Vanha se oli jo silloin (parikymmentä vuotta sitten), aikansa talopesulassa palvellut. Meillä linko seisoo ulkona alaoven vieressä täysin säiden armoilla, vaan moottori pelaa ja laakerit liikkuu kunhan vaseliinia riittää. Ennen kuvan ottamista pesin paunepesurilla kaiken irtonaisen maalin lingon kyljistä. Uuden vasaralakka-pinnan se saa heti, kun matot on lingottu.

Sireenin tuoksu täyttää koko tienoon.

Mattojen kuivuessa keskipäivän parhaassa auringossa oli ihmisten aika vetäytyä talon sisätilojen viileyteen päiväunille. Oi tätä kesälomalaisen onnea! Ensin huhkit itsesi aivan läkähdyksiin ja sitten saat keskellä päivää kellahtaa torkuille.