Maaliskuu menossa

Niin se vain talven selkä on taittunut.

Kovien pakkasten jälkeen satoi reilusti lunta. Pellotkin saivat ehyen lumipeitteen.

Ihmisetkin alkavat meidän talossa heräillä talven horteestaan.

Mustarastas, joka on löytänyt tiensä pihamaamme ruokintapaikalle, on talvehtinut täällä pohjolassa. Yksin saa odotella lajitovereitaan saapuviksi.

Kollipoika Viiru ottaa elämänsä rennosti.

 Käppäilee talon nurkilla ja kyttäilee lintuja.

Päivän uurastuksestaan uupuneena kolli osaa ottaa rennosti myös sisällä, omassa laiskanlinnassaan.

Emäntä kyllästyi jakamaan tuolin kissansa kanssa ja osti itselleen oman tuolin.
Ei tule enää epäselvyyttä mikä tuoli on kenenkin.

Pakkanen nurkissa paukkuu

Uusi vuosi toi tullessaan kipakat pakkaset.

Muutaman viikon, heti tammikuun alusta, on pakkasherra koetellut Syrjälän taloa.

Öisin mittarin lukema laskee reilusti yli kahdenkymmenen pakkasasteen alapuolelle. Talven ennätys Syrjälän pihassa on -28 astetta.

Päivisin on kaunis auringonpaiste. Virtaavan joen sulapaikoista nouseva höyry tiivistyy puiden oksille. Huurteisten puiden lumikiteet heijastelevat auringonsäteitä kuin pienet timantit ja esteettisyyttä etsivä ihmissilmä lepää. 

 

Pihalta kaadettiin kolme koivua ja talon etelä puolelta liikaa varjostava iso pihlaja.

Hangelle ne oli takoitus rojauttaa, vaan ei ole satanut lunta hangiksi asti.

Kynnetty pelto on edelleen muhkurainen. Korkeimmat multakumpareiden harjat on tuuli ja viima puhaltanut puhtaiksi. Kyntämättömillä pelloilla olkisänki törröttää lumipeitteen alta.

Syrjälän pihaan ei talviaurinko yllä. Muutama kuukausi vielä, niin jo jaksaa aurinko nousta mäen harjanteen yli. Maaliskuussa jo pohjoisrinnekin saa osansa auringosta.

Kylmävesijohto pääsi kovimpana pakkasyönä jäätymään talon vanhan ja uuden osan väliltä. Vanha rakennusvirhe, jota kukaan ei muista kesähelteillä korjata. 

Isäntä huolehtii linnuistaan ja oravistaan uskollisesti. Joka aamu ensimmäinen askare on käydä täyttämässä lintulauta ja oravan syöttöpaikka.

Kova on pikkulinnun osa talvipakkasessa.

Kolli-poika on isännän erityisen huolenpidon alla.

Onkohan kissamme ilvesten sukua?

Pakkanen ja viima ei tunnu Viirua pelottavan.  Kollilla on kova halu ulos vaikka pakkanen kuinka paukkuu. Isäntä huhuilee kollia sisään vähän väliä, vaan kissa tulee, kun on tullakseen. Kissanuorukaisen turkki on muuttunut tuuheaksi. Pitkin harmaata selkää kulkeva musta raita kiiltää komeasti ja vatsapuolen valkea karva on puhdas ja pehmeä kuin ajatus.

Viiru näkeekin paljon vaivaa turkkinsa kunnon eteen. Turkkia huolletaan päivässä monta kertaa ja jokainen varpaan välikin siistitään. Kyllä sitten tarkenee.

Joulukuusi ja Viiru

Tänä jouluna uskalsimme tuoda kuusen sisälle, vaikka talossa asuukin kissanuorukainen. Viime vuonna emme tuoneet kuusta sisälle, kun Viiru oli varsin vallaton.

Joulukuusi sai olla kollipojalta rauhassa niin kauan, kun talossa vierailulla ollut Nova-koira piti järjestystä yllä. Tänä aamuna heräsin rikkirevitty koristepunatulkku tyynylläni.

 No, yksi koriste sinne tai tänne ei haittaa, ajattelin. 

Aamuretkeltään myrskysään kourista sisälle palannut kolli ymmärsi vihdoin tilaisuutensa koittaneen.

Talossa ei ollut enää koiraa.

Kuusi, kaikkine ihanine koristeineen, suurastaan huusi kollin huomiota.

Alaoksilla oli niin paljon helppoa saalistettavaa....

Aikansa emäntä kissan touhuja katseli ja sieti, vaan "kuvausten" jälkeen Viiru tuupattiin pihalle.

Kolli saa jäähdytellä tovin Tapaninpäivän myrskyssä, jospa pahin energiapiikki jäisi sinne.

Kollit kilpasilla

Viiru ja naapurin kolli kisailivat uudessa lumessa kuin ihmislapset konsanaan.

Ei tuntunut palelevan kolleja ollenkaan, niin hauskaa oli lumessa telmiä.

Kissanpojat pomppivat ja kieppuivat, pyörähtelivät ilmassa melkein täysiä ympyröitä.

Viime talven (ensimmäinen talvi) Viiru vietti sisäkissana ja liikkui ulkosalla vain valjaissa. Kevään tullen katti sai kokea millaista on kissan elämä vapaana. Tämä talvi on Viirun ensimmäinen vapaan kollin talvi ja meno on sen mukaista.

 Linnut käyvät ruokailemassa omenapuissa roikkuvilla lintulaudoilla.

Isäntä on aloittanut talviruokinnan jo muutama viikko sitten.

Vaan ei jouda Viiru lintujen ruokailua vahtimaan, sillä kun on mielessä muut kollin kujeet.

Viiru on "kova jätkä"

Kolli-poika komistuu yhäti vaan.

Lihaa tulee luiden päälle ja katin itsevarmuus kasvaa kohisten.

Aiemmin Viiru tuli sisälle jo seitsemän aikoihin, viimeistäään kahdeksalta, söi ja kävi yöunilleen.

Mitä pidemmälle syksy ehtii ja illat tummuvat, sitä pidempään kolli reissuillansa viipyy.

Kolli-pojasta on tullut "kova jätkä".

Näkyy viihtyvän hyvin hevosten laitumella. Käyskentelee siellä missä polletkin.

Taitaa kissa  käydä ihan talleilla asti.

Päivisin joutaa Viiru leikittelemään kärpästen kanssa, joita nykyisin pihamme ilmatilassa siipeilee huomattavasti enemmän kuin ennen. Naapurin hevoset niitä vissiin muassaan tuo.

Kissan vuosi on ollut tointa ja touhua täynnä.

 Keväällä katselimme kuinka linnut saapuivat pesimään, muutolintujen ääni oli silloin pikku mirrille uutta ja ihmeellistä, nyt linnut hyvästelee nuorukaisen ikään ehtinyt kolli.

 Lintujen muuttoreitti kulkkee Syrjälän yli. 

Auran kaakatuksen kuullessaan Viirukin valpastuu vain todetakseen, että tavoittamattomissa ovat.

Kolli-poika sairastaa...

"Kolli-poika sairastaa, häntä hellikäämme..."

 

Viiru oli viikko sitten mitellyt voimiaan kylän kissojen kanssa. Kotiin kollin komistus tuli illalla verissäpäin. Isäntäväki tutki vammat ja ajatteli antaa ajan kulua kun haavat tuntuivat kuivuvan.

Eilen Viirusta tuli ihan vetämätön. Torkuskeli emännän sängyssä ja puolilta päivin takajalassa puhkesikin paise ja märkä valui ulos. Oli sunnuntai ja eläinlääkärillä ei olllut vastaanottoa.

 

 

Iltapäivällä kissa vaihtoi paikkaa isännän asuntoautoon yläpetille. Sieltä oli kollin hyvä katsella mitä se kotiväki puuhasteli.

Illalla emäntä pisti kantokopankin valmiiksi, että aamulla lähdetään lääkäriin, vaan aamulla kolli olikin jo melkolailla kunnossa ja lääkärireissu voitiin hylätä. 

 

"Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme..."

Kolli tienaa ruokansa

Vihdoin alkaa kollin metsästystaidot tuottaa toivottua tulosta.

Hurja hiirestäjä ei tähän mennessä ole nimeään oikein ansainnut, vaan tänäänpä mirri kiikutti näytille suuren saaliin. Vesimyyriä on tällä tontilla nyt yksi vähemmän.

 Kovasti kiiteltiin Viiru-poikaa saalistaan.

 Siinä toivossa kissaa hyviteltiin, että tekisi vastaavia surmatöitä jatkossakin.

Pihamme vesimyyräkanta tekee emännän kasvimaalla suurta tuhoa.

Myyrät kaivavat käytäviään pitkin kasvustorivejä, niin että juuret roikkuvat ilmassa.

Ne mylläävät pihanurmikon pinnan täyteen multamakkarakäytäviään.

Aikansa laikukas saalistaja kuolleella myyrällään leikki,
 viskoi korkealle ilmaan ja nappasi sen kynsillään lennosta.

 Ei maita myyrät kissalle,

 mutta leluksi ne kelpaavat.

Otoksia kasvimaan saalistajasta

Saalistusmaita Syrjälässä riittää.

Viiru on vallannut viidakon.

Kyttäyskeikan jälkeen on kiva kieriskellä.

Isäntä on opettanut viirun pyörimään.

Kaikki tämän talon kissat ovat olleet velvoitettuja isäntäänsä hauskuuttamaan.

"Viiru pyöri! Kieri!"

Ja kissahan pörii. Selältä mahalleen ja päinvastoin. Ja isäntä kiittää....

Kesä oli ja meni

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista.

 Illan tullen sanoi hän:"Nyt mä lähden tästä pelistä pois."

Syrjälässä on tänä sateisena ja kylmänä kesänä maalattu taloa.

 Punaista ja valkoista.

Kaikki harvat poutapäivät on keikuttu telineillä pensselit kädessä. Kesämuotina valko- punakirjavat verkkarit ja paita, joka päivä samat kuteet.

Eihän sillä niin väliä mitä päällään on pitänyt, kun kaksi vanhaa"harakkaa" taloaan on maalannut. Toinen huonokuuloinen ja toinen vähänäköinen ja korkeanpaikan kammoinen. Toinen on sutinut maasta minkä yltää (ja näkee), toinen on keikkunut räystäsrajassa ja sutinut minne on osunut. Että sellainen kesä.

Sadetta ja kylmää on pitänyt.

 Kasvimaa ja kesäkukat ovat sadekuurojen raiskaamat.

Viiru-kissa on ollut onnessaan ensimmäisestä kesästään. Kolli on valloittanut oman reviirinsä ja saalistaa menestyksellisesti. Kova on ollu koulu, kun kissapolo on ottanut mallia telineillä keikkuvilta ihmisiltä. Saunan katto tuli tutuksi, kun eivät ihmiset joutaneet kattia sieltä noutamaan, oli kissan itse opittava tulemaan alas.

Kevään kasvimysteerikin on kesän myötä selvinnyt.

Kärhö. Väriä ei vaan vielä tiedä.

Rikkakasvien valtaama pihalammikon reunus sai kissa-patsaan pitämään vahtia. Ihan kuin niitä rikkaruohoja sieltä kukaan veisi.

Laatoitusten välit kasvavat voikukkaa ja krassit yrittävät huonosta huolenpidosta huolimatta näyttää loistokkailta.

Kaikki tuntuu rehottavan, kun kosteutta riittää.

Lupiinien lehdet helmeilevät. 

Talomaalarit hymyilevät, kun urakan loppu alkaa häämöttää ja valmiille seinustalle saa jo laittaa kovia kokeneet kukkaset. Onhan tässä syksy aikaa ihastella kättensä töitä. Ja seuraava kesä, ja sitä seuraava kesä ja seuraava....

Kuvia kiireiseltä "puutarhurilta"

Tänä keväänä mennään riskillä.

 Toisaalta on ollut aikainen kevät, toisaalta kasvukausi on myöhässä. 

Siirsin sisäkasvihuoneen ulos jo muutama viikko sitten, vasta äitienpäivän jälkeen. Vähän huonosti olen huolehtinut puutarhan taimikasvatuksesta. Osa taimista on päässyt venähtämään aivan liian pitkiksi, osa taas on näivettynyt ja ryhtynyt kellastuttamaan lehtiään.

Siirsin viimeisetkin taimeni avoimen taivaan alle, vaikka yöt ovat vielä varsin viileitä.

Kolmatta vuotta viljelen minitomaatteja. Muina kesinä tomaatit ovat kasvaneet avattavassa kasvihuoneessa, lähes taivasalla, tänä vuonna ne saivat kasvupaikakseen saunan eteläseinustan.

Tomaatit saunan seinustalle

Jostain lehdestä luin oivan keinon tukilankojen kiinnitykseen. 

Laitoin ne juuripaakun alle multaan.

Otin myös riskin kesäkurpitsojen kohdalla.

Kasvimaalla on ollut nurmikon leikkujäte katteena jo muutaman viikon lämpenemässä.

Kesäkurpitsan taimissa alkoi olla jo kukan alkuja, joten pistin ne kasvimaalle.

 Toivottavasti kate on jo lämmennyt ja pitää taimet hengissä. Jää nähtäväksi.

Paprikan taimet saavat tänäkin kesänä kasvaa terassilla , talon nurkan suojissa. 

Uutta oli, että latvoin taimet. Tyttäreni oli saanut ohjeen vannoutuneelta Chili-kasvattajalta. Tämäkin uutta tänä vuonna.

Kevätesikot valtaavat pihanurmen.

Kevätesikot sekä Viiru-kolli kasvavat ja komistuvat kilpaa.

Tänään toin kalastusseuran järjestämästä kalastustapahtumasta kissalle kaksi särkeä.

Kuvittelin mielessäni kuinka kissa siitä ilostuisi. Vielä mitä. Ei mokoma kollin kutale edes kunnolla haistanut raakoja kaloja. Saksilla silppusin pieniä maistiaispaloja, mutta kolli vain käänsi selkänsä ja käveli pois. Eipä siinä auttanut muuta kuin suomustaa särjet ja keittää ne. Vasta kun kalat olivat lautasella keitettyinä ja ruodottomiksi perattuina, uskalsi kollipoika maistaa. Hyvää oli ja molemmat kalat maistuivat.

Viiru kasvimaan vahtina.

Saalistaja.

Kissanpolkkaa?

Kasvimaan kevät siivuoksessa pelastamani mysteerikasvi näyttää kasvun merkkejä.

Edelleenkään en tiedä mistä kasvista on kyse, mutta aika näyttää mikä sieltä multa- ja juurikasasta tuli pelastettua.

Mysteerikasvissa on jo lehden alut, kuvassa saviruukussa vasemmalla.

Illan päätteeksi keräsin nokkosia ja keitin tämän kesän ensimmäisen nokkoskeiton.

Voi kuinka se onkaan hyvää!

 Jälkiruoan teen vasta huomenna, raparperit otin jo jääkaappiin odottamaan.

Se on kiisselipäivä sitten.

Ihmettä kerrakseen, suihkulähde!

Ai että, mitä se isäntä oli pihaan laittanutkaan!

 Suihkulähde oli ilmestynyt puutarha-altaaseen sillä aikaa, kun kissanpoika oli sisällä päiväunillaan.

Ensin sitä mentiin katselemaan isännän sylistä (Viiru rakastaa olla isännän kannettavana) ja heti kohta ihan ite.

Kompostorin kokoaminen ja maastoutuva kissa

Tänään edistyimme pihan siivouksessa aimo askeleen.

Saimme tehtyä kompostorille pohjan, kootua kompostorin, poltettua roskia ja täytettyä puutarhan vesialtaan. Kaikessa touhussa oli tietysti mukana Viiru-kolli.

Vuorenkilvet kasvavat puutarha-altaan läheisyydessä ja sieltä leikkisä kissa meitä ihmisiä vaani.

 Jotain mielenkiintoista on kissa havainnut. Isot lehdet antavat hyvän näkösuojan.

Pesimme vesialtaan ja laitoimme lintujen kylpyorrenkin jo valmiiksi paikoilleen. Katsotaan saavatko linnut tänä kesänä lainkaan rauhassa kylpeä, saalistajalla kun on oiva paikka kyttäillä vieressä.

Altaan reunalla oli ilokseni talventinut maatiaiskrysanteemilajike. Kasvi varmaan tuntee jonkun oikeankin nimen, minä vain en sitä tiedä.

Kompostori oli löytö erään marketketjun myymälästä. Teimme oikein kunnon pohjan reikätiilistä ja sorasta. En ihan tiedä kompostoinnin saloja, tämä ensimmäinen kesä opettaa.