Ensilumi

Syrjälän piha peittyy ensilumeen!

Heräsin aamulla viiden tietämissä ja päästin kollin pihalle tarpeilleen. Itse paneuduin vielä kotvaseksi maaten. Kuudelta nousin aamukahvin keittoon ja kurkistin oven raosta, josko kissaa näkyisi.
Sisään juoksi likomärkä kolli, äänekkääsi naukuen: "Ei kissoja saa räntäsateeseen jättää!"
Siinä sitä sitten joimme Viirun kanssa aamukahvia. Viiru kuivatteli turkkiaan ja minä luin kirjaa.

Tunnin päästä piha olikin jo neitseellisen valkoinen. Kolli oli ahminut vatsansa täyteen "kolliruokaa" ja rohkaistui uuteen yritykseen lähteä aamulenkilleen. Minä hain kamerani ja ikuistin marraskuisen lauantai aamun pihanäkymän.
 Hmm... sataa, on hyvä päivä aloittaa eteisen remontointi.

Kesä oli ja meni

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista.

 Illan tullen sanoi hän:"Nyt mä lähden tästä pelistä pois."

Syrjälässä on tänä sateisena ja kylmänä kesänä maalattu taloa.

 Punaista ja valkoista.

Kaikki harvat poutapäivät on keikuttu telineillä pensselit kädessä. Kesämuotina valko- punakirjavat verkkarit ja paita, joka päivä samat kuteet.

Eihän sillä niin väliä mitä päällään on pitänyt, kun kaksi vanhaa"harakkaa" taloaan on maalannut. Toinen huonokuuloinen ja toinen vähänäköinen ja korkeanpaikan kammoinen. Toinen on sutinut maasta minkä yltää (ja näkee), toinen on keikkunut räystäsrajassa ja sutinut minne on osunut. Että sellainen kesä.

Sadetta ja kylmää on pitänyt.

 Kasvimaa ja kesäkukat ovat sadekuurojen raiskaamat.

Viiru-kissa on ollut onnessaan ensimmäisestä kesästään. Kolli on valloittanut oman reviirinsä ja saalistaa menestyksellisesti. Kova on ollu koulu, kun kissapolo on ottanut mallia telineillä keikkuvilta ihmisiltä. Saunan katto tuli tutuksi, kun eivät ihmiset joutaneet kattia sieltä noutamaan, oli kissan itse opittava tulemaan alas.

Kevään kasvimysteerikin on kesän myötä selvinnyt.

Kärhö. Väriä ei vaan vielä tiedä.

Rikkakasvien valtaama pihalammikon reunus sai kissa-patsaan pitämään vahtia. Ihan kuin niitä rikkaruohoja sieltä kukaan veisi.

Laatoitusten välit kasvavat voikukkaa ja krassit yrittävät huonosta huolenpidosta huolimatta näyttää loistokkailta.

Kaikki tuntuu rehottavan, kun kosteutta riittää.

Lupiinien lehdet helmeilevät. 

Talomaalarit hymyilevät, kun urakan loppu alkaa häämöttää ja valmiille seinustalle saa jo laittaa kovia kokeneet kukkaset. Onhan tässä syksy aikaa ihastella kättensä töitä. Ja seuraava kesä, ja sitä seuraava kesä ja seuraava....

Yksi vuodenkierto täyttyy

Aloitin blogini 23.3.2013.

Tarkoitus oli seurata pihapiirimme tapahtumia yhden kokonaisen vuoden ajan ja lopettaa blogin pito siihen.

Määräaika on tullut nyt täyteen ja on aika sanoa jäähyväiset...

... mutta eihän sitä malta yhteen vuoteen jättää!

 Talven viettäjät ovat juuri palailemassa takaisin etelän lomiltaan.

Vanha loru kuuluu:"...puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään."

Peipposet ovat jo saapuneet meidän pihamaalle.

 

Olemme yrittäneet pitkään saada kuvaa varpusista. Varpunen on yllättävän harvinainen vieras meillä, olemmekohan liian kaukana kaupungista, mutta tänään ruokakipolle pölähti pieni parvi pikkuvarpusia.

Nythän tämä vasta alkaakin käydä mielenkiintoiseksi, joten aloitetaan toinen vuodenkierto huomenna.

Kiitos kaikille blogivierailleni vierailuistanne ja pysykää mukana vielä seuraavakin vuosi!

Luppopäivän ratoksi

Tänään taivas on pilvessä ja näin aamutuimaan lämpömittari näyttää 18 astetta. On oikein mukava kesäpäivä hellepäivien jälkeen.

Ovenpielen orvokit.

Kuvasin pihamaata ja kas yhteen kuvaan oli lipsahtanut "puutarhurin" oma kuvajainen!

Amaryllikset kasvattavat mukuloitaan.

 Kukintansa päätettyään amaryllis jakautuneine mukuloineen saa kerätä elinvoimaa humalan juurella, terassin pielessä. Erottelin jakautuneet mukulat omiin ruukkuihinsa kasvamaan. Kovin ovat vielä tänä vuonna pieniä, mutta hiljaa hyvä tulee, näin ainakin toivon. Pari näistä varmaankin jouluna kukkii, mutta pienimmät saavat vielä kartuttaa kokoaan.

Humala.

Kesän alussa heitin joulukaktuksetkin pihalle, sireenien juurelle. Saapi nähdä mikä on palkintona, kun saavat kesän köllötellä ulkona.

Tutut ja sukulaiset ovat kovia tuomaan minulle mitä erilaisimpia taimia. Tämän kevään lahja oli yksi stevian taimi. Käsky kävi, että vasta kesäkuussa maahan. Yhä se on taimiruukussaan, kun en oikein tiedä minne sen laittaisin, puhumattakaan siitä, miten sen satoa käyttäisin!

Stevia

Pellon pientareella luonnon kukat kukkivat kuin juhannuksena.

Nurmitädyke

Kasvimaan reunaa en ole hennonut koskea lainkaan, luonnon kukat ja siperianunikko ovat vallanneet sen.

Villiintynyt kasvimaan laita.

Parsa on pinnistellyt esille.

Hellettä ja mattojen pesua

Huh hellettä, hipoo 30 astetta!

Ilta ja varjo on saapunut pihamalle ja lämpötila on laskenut 24 asteeseen.

Matot on pesty, lingottu ja kuivatettu. Kasvit on kasteltu ja ihmiset ovat saunoneet multapölyt pois. Punaisena kuumottavat olkapäät ja bikinirajat jäivät jäljelle.

Alapiha oli vielä aamulla varjoinen, kun pesu-urakka alkoi, mutta kummasti ne auringonsäteet sittenkin saivat talven kelmeän ihon punaiseksi.

Painepesurilla meidän matot pestään.

Keinun selkänojalla on hyvä valuttaa liiat vedet pois.

Matot linkoon.

Linko käyntiin ja loputkin saippuat linkoutuvat pois.

Pellon laidalle kuivumaan.

Mattolinko on meille ostettu erään kerrostalon saneeraustyömaalta. Maksoimme mokomasta kokonaista 100 markkaa. Vanha se oli jo silloin (parikymmentä vuotta sitten), aikansa talopesulassa palvellut. Meillä linko seisoo ulkona alaoven vieressä täysin säiden armoilla, vaan moottori pelaa ja laakerit liikkuu kunhan vaseliinia riittää. Ennen kuvan ottamista pesin paunepesurilla kaiken irtonaisen maalin lingon kyljistä. Uuden vasaralakka-pinnan se saa heti, kun matot on lingottu.

Sireenin tuoksu täyttää koko tienoon.

Mattojen kuivuessa keskipäivän parhaassa auringossa oli ihmisten aika vetäytyä talon sisätilojen viileyteen päiväunille. Oi tätä kesälomalaisen onnea! Ensin huhkit itsesi aivan läkähdyksiin ja sitten saat keskellä päivää kellahtaa torkuille.

Kesäkuun toinen aamu

Nukuin ensimmäistä kertaa tänä kesänä ikkuna auki koko yön.

 Aamun ensimmäisinä tunteina (kolmen, neljän tienoissa?) lintujen liverrys tunkeutui unen läpi tajuntaani. Linnut olivat jo niin virkeinä että! Jossain vaiheessa hieman myöhemmin totesin auringon paistavan sänkyyni ja jäin kuuntelemaan sepelkyyhkyn ääntä kertosäkeenä: "hu huu huh, hu huh hu huu" monen monta kertaa. Keskityin kuuntelemaan sitä monien säkeistöjen jälkeen tulevaa viimeistä "HUH" ääntä johon laulu aina loppuu. "Hu huu huh, hu huh hu huu. HUH!".

Valveennuin siinä kunnellessani ja katsoin parhaaksi nousta. 

Kesäaamuissa parasta on kiireetön nousu, ulko-oven avaus ja muutaman tunnin häiriötön lukuhetki ulkona teekupposen ääressä ennen muiden heräämistä. 

 

 

 

Aamuaurinko ei ole vielä ehtinyt esille talon nurkan takaa, mutta pian se sieltä ilmestyy.

Kuuden jälkeen aamulla on mukava seurata päivän alkamista. Pihalla olemme vain minä ja kesyksi käynyt vanha varis tervehdyskäynnillään.

Ajastimen perässä oleva lintujen juomakupin suihkulähde lähti lirittämään puoli seitsemän.

Veden solina yhdistyneenä pihaluonnon ääniin sai aamun tuntumaan uskomattoman upealta!

Kirja ja kupi kuumaa teetä teetä odottavat.

Leivän päälle muutama basilikan lehti...

Täydellisiä aamuja varten ruukuissa on kasvamassa ruohosipuli, tilli, basilika ja salaatti.

Kohta aurinko jo siirtyy lämmittämään lukijan selkää, eikä kello ole edes seitsemää!

Tästä on hyvä aloittaa kesäkuun ensimmäinen sunnuntai.

Puutarhapäiväkirjani

Sininen hetki

Päiväkirjat kaiketi on tapana aloittaa lauseella: 

"Rakas puutarhapäiväkirjani...."

Vuosikausia olen puuhastellut puutarhapihassamme, ottanut valokuvia joka käänteessä, mutta nyt jälkeenpäin onkin vaikea muistaa kaikkea ihan tarkkaan. Josko sillä niin suurta väliä on, mutta tulevan kasvukauden tapahtumat kirjaan ylös tähän päiväkirjaani. Tarkoitus on kirjoittaa asioita muistiin tasan yhden vuoden ajan. Aika näyttää miten tässä käy.

- - -

Menneiden vuosien varrelta.

Kirjopikarililja

Omenapuu kukkii

Syreenimaja

Tämä kaikki on muistoissa.

Tätä ja paljon muuta on odotettavissa.

Tänään verenpisarat vasta ponnistelevat ikkunalaudalla kohti valoa.

Menneenä kesänä ne samalla ikkunalla olivat kasvaa purkista ulos.

Kesää kohden mennään.

Antoisaa kevään odotusta kaikille!