Maaliskuu menossa

Niin se vain talven selkä on taittunut.

Kovien pakkasten jälkeen satoi reilusti lunta. Pellotkin saivat ehyen lumipeitteen.

Ihmisetkin alkavat meidän talossa heräillä talven horteestaan.

Mustarastas, joka on löytänyt tiensä pihamaamme ruokintapaikalle, on talvehtinut täällä pohjolassa. Yksin saa odotella lajitovereitaan saapuviksi.

Kollipoika Viiru ottaa elämänsä rennosti.

 Käppäilee talon nurkilla ja kyttäilee lintuja.

Päivän uurastuksestaan uupuneena kolli osaa ottaa rennosti myös sisällä, omassa laiskanlinnassaan.

Emäntä kyllästyi jakamaan tuolin kissansa kanssa ja osti itselleen oman tuolin.
Ei tule enää epäselvyyttä mikä tuoli on kenenkin.

Ihan pihalla

Kevät tuntuu voittavan jälleen kerran. Tänään oli aivan upea keväinen sää. Pihamme mutavelli on kuivahtanut vaikka nurmialueilla on vielä vähän lunta. Kasvimaa on puoliksi sula.

Aurinko houkutteli orvokkiostoksille ja muut tämän ajan terassikasvit löytyivät omasta takaa.

 Koko talven ulkona olleisiin ruukkuihin istutin sisällä alakerran pikkuikkunoilla talvehtineet muratit, jotka olivat kasvaneet hieman toispuoleisiksi. Seurakseen ne saivat tänään ostamani orvokit.

Tulevan kesän punaisena lankana on laittaa kukkaistutuksiin myös yrttejä ja muita syötäviä.

Rosmariinit joutivat jo ulos, pois kylmänarkojen kasvien tieltä.

Tällä viikolla koulin paprikan taimet ja ne tarvitsivat tilaa kasvivalojen alla.

Kesken kauneinta kevätpäivää Viirulle tuli väsy. Kissapolo oli ollut ulkona aamu aikaisesta. Oli kulunut jo melkoinen tovi ja isäntäväki ihmetteli miten kolli vain sisällä makaa. Siitä sitten kissaa ulos houkuttelemaan. Vaan kuinkas ollakaan, heti herättyään Viiru näki kuinka naapurin vanha, hyvin syönyt mustavalkoinen kissa poikkesi pihan laidoilla merkkaamassa omaa reviiriään. Kaula pitkällään Viiru-kolli varovasti kuikuili nurkan takaa outoa vierailijaa. Naapurin katti siellä saunan nurkalla jätti väkeviä hajujälkiään häntä pystyssä täristen. Viiru luikki siltä seisomaltaan sisälle ja eteisen oviverhojen taakse kyhjöttämään. Oliko niin voimakkaat aromit vieraan katin merkeissä, että Viiru ei enää hetkeen uskaltautunut ulos, tyytyi vain avoimesta ovesta, keittön tuolilta pöydän alta seurailemaan naapurin kissan poistumista. Ihan ihme juttu.

  Me ihmiset jatkoimme hommiamme pihalla ja aurinko paistoi.

 Ikkunan pielessä viime kesänä oli orvokkiamppelit, tänä keväänä talven yli selvinneet muratit saavat luoda viihtyisyyttä orvokit kavereinaan. Sisällä ikkunalaudalla pelargoniat alkavat jo kukkia.

Jouluna otin ulkoistutuksista sypressin sisälle toimittamaan joulukuusen virkaa. Sypressi viihytikin sisällä vallan mainiosti ja nyt kevään tullen se sai paraatipaikan porraspielestä.

Siemenestä kasvamaan laitetut mansikan taimet ovat olleet jo viikon ulkona. Yöksi olen nostanut koko lasihökötyksen ssälle. Nyt on luvattu jo lämpöasteita yöajaksi. Tänää ne saavat jäädä ulos.

Vapaa kolli

Etelä-Suomessa on kevät tosi aikaisessa ja Viiru on saanut vapautensa pahimpien pakkasten loputtua.

Onhan kolli ulkoillut koiran liekassa jo usean viikon, vaan vapauteen ei kissa-poikaa ole aiemmin vielä päästetty.

Menneenä lauantaina talon ihmiset tuumivat, jotta nyt oli päivä jolloin kissa kokeilee kuinka maalla oikein ollaan ja eletään. Talossa oli syksyllä hiirestäjän paikka auki ja siihen tehtävään Viiru taloon otettiin. Vähän oli katti aluksi varuillaan. Ensimmäisenä etsi kuivan paikan tassujensa alle ja löysikin auringon lämmittämän kiven varaston nurkalta.

Koko pitkän talven Viiru katseli ikkunan takaa oravien taiturointia omenapuissa ja harjoitteli

selkä köyryssä  vaanimisen jaloa taitoa.

 Häntä piiskasi puolelta toiselle ja leuat väpättivät päästellen outoa "käkätystä".

 Oli poika ollut tarkkaavainen, niin ketterästi kolusi kaikki kurrentuoksuiset oksat. Syksyllä vielä tipahteli oksilta pehmeään, sammaleen täyttämään ruohikkoon, vaan nyt askellus oli varmaa ja notkeaa.

Rassukka yritti piiloutua linnuilta puun taakse, vaan eihän se yhtä hyvin onnistunut kuin talvella ikkunan takana.

Vesi taisi herahtaa kollin kielle linupaistin toivossa, mutta kovin olivat tavoittamattomissa.

Odotas vaan kolliseni, kohta maa vapautuu jään ikeestä ja saat elätellä toiveita hiiripaistista.

Eipä taida isännän saappaan jälki ihan riittää, on kollilla sen verran kokoa.

Viirun seikkailut jatkuvat...

Välillä asiaa puutarhastakin

Kovasti on jo kesä mielessä.

Pelargonian ensimmäiset pistokkaat pääsivät tänään kukkaruukkuihin.

Juurrutin ne maljakossa, eikä mennyt kuin reilu viikko ja valkoiset juuret olivat tulleet esiin.

Muistaakseni nämä ovat vaaleanpunaisesta emokasvista.

Tyttäreltä sain siemenestä kasvatettuja mansikan taimia. Koulin ne tänään omiin ruukkuihinsa. Kokoa isoimmilla lehdillä on vasta muutama milli kanttiinsa. Vein ne sisäkasvihuoneeseen voimistumaan.

Puutarhassamme kasvoi viime kesänä samoista siemenistä alkunsa saaneita mansikoita.

Istutin ne ulkona isoon yrttiruukkuun ja ruukku oli koko suven likakaivon kannella omenapuiden alla.

Satoa sain koko kesän. Muodoltaan marjat olivat kuin reiluja aho-mansikoita ja makukin oli yhtä aromikas. Suurin odotuksin kohti tulevaa kesää.

Valkoiset hanget, sisäkasvit kiittävät

Etsin blogistani muistiinpanoja vuoden takaa ja pysähdyin hetkeksi silmäilemään otoksia ikkunalautojen kasveista.

 Viime talvi oli niin lumeton ja synkkä, että kasvit olivat tammikuun lopulla hätää kärsimässä.

Tänä talvena valkoiset hanget tuovat päivänvalon ikkunoiden sisäpuolellekin.

Kasvit kasvavat ja voivat ruukuissaan hyvin, toiset jopa erityisen hyvin.

Kaktus puskee elämän innossaan pulleita kukannuppuja.

Elämä kukoistaa jopa alakerran pimeimmillä ikkunoilla.

Syksyllä oman onnensa nojaan, alakerran eteiseen jätetyt pelakuut ja verenpisarat ilmoittavat olevansa yhä elossa. Tahto nähdä uusi, lämmin kesä pistää ne työntämään uutta vehreää lehteä.

"Tahdon koristaa terssiasi yhä ensi kesänäkin" ne kuiskuttelevat.

Iloisimman yllätyksen on järjestänyt ranskalainen rakuuna, joka on päättänyt maustaa tyttäreni keitokset myös hänen uuden asuntonsa keittiössä. Syksyllä kerrostalon parvekkeelta pelastettu kasvi on niin elinvoimaisen oloinen, että se saa nyt kaiken hellyyteni selviytyäkseen kesään asti.

 Lämpimin ajatuksin kesää kohti!

Toukokuu yllättää

Oli jo niin lupaava alku tälle kesälle, vaan kuinkas sitten kävikään.

Oravatkin lekottelivat uusissa kesävetimissään omppupuiden oksistossa.

 Vaan sitten vapun jälkeisenä sunnuntaina se myrkyn lykkäs.

Tuli sellainen rae-, räntä- ja vesisade etten ihan heti muista. Kylätie peittyi lumeen muutamassa hetkessä. Lähdin koiran kanssa lenkille poutasäässä ja takaisin tullessamme olimme kuin kaksi uitettua koiraa!

 Kylmää on pidellyt sateen jälkeenkin. Tuskin on mittarilukema noussut viiden asteen yläpuolelle.

Koira on meillä taas hoidossa. 

Yhdessä tutkimme pellontaustat ja ojanpientareet. 

Isännän pihaprojekteistakin on hyvä pitää tarkkaa lukua. 

Mitähän täällä?

Lintujen kylpyorsi.
 Mitäs ihmeellistä tässä on, kun se isäntä aina siitä vohkaa.

Näin hyvä pureskelukeppi, mitä sitä linnuille antamaan.
 Hakekoon isäntä metsästä uuden!

 Parempi viedä omaan talteen.

Erittäin suun mukainen ja mukavasti ikeniä kutkuttava, hmmm...

Mitä, eikös sitä olisi saanut ottaa vai?

 Minä kun ihan luulin, että jonnin joutava risuhan se siinä. (Heh-heh)

Västäräkistä vähäsen

Pääsiäinen oli tänä vuonna ennätyslämmin.

 En ole eläissäni pessyt mattoja ulkona vielä pääsiäisen aikaan, mutta kertahan se oli ensimmäinenkin. Pääsiäislauantaina pesin tyttäreni koko huushollin matot. Upea kevätaurinkoinen ja tuulinen sää kuivatteli matot melkein kuiviksi, loppuun ne saivat kuivua tyttären ilta-aurinkoisella parvekkeella.

Meillä tarjoiltiin päiväkahvit pihalla,  kevätauringon paisteessa, lämmintä oli 18 astetta.

 

Pääsiäissunnuntaina oli rentoutumisen hetki.

 Illan viimeiset auringonsäteet kutsuivat kuvaamaan pihamaata, samalla kun odottelin saunan lämpenemistä.