Välillä asiaa puutarhastakin

Kovasti on jo kesä mielessä.

Pelargonian ensimmäiset pistokkaat pääsivät tänään kukkaruukkuihin.

Juurrutin ne maljakossa, eikä mennyt kuin reilu viikko ja valkoiset juuret olivat tulleet esiin.

Muistaakseni nämä ovat vaaleanpunaisesta emokasvista.

Tyttäreltä sain siemenestä kasvatettuja mansikan taimia. Koulin ne tänään omiin ruukkuihinsa. Kokoa isoimmilla lehdillä on vasta muutama milli kanttiinsa. Vein ne sisäkasvihuoneeseen voimistumaan.

Puutarhassamme kasvoi viime kesänä samoista siemenistä alkunsa saaneita mansikoita.

Istutin ne ulkona isoon yrttiruukkuun ja ruukku oli koko suven likakaivon kannella omenapuiden alla.

Satoa sain koko kesän. Muodoltaan marjat olivat kuin reiluja aho-mansikoita ja makukin oli yhtä aromikas. Suurin odotuksin kohti tulevaa kesää.

Valkoiset hanget, sisäkasvit kiittävät

Etsin blogistani muistiinpanoja vuoden takaa ja pysähdyin hetkeksi silmäilemään otoksia ikkunalautojen kasveista.

 Viime talvi oli niin lumeton ja synkkä, että kasvit olivat tammikuun lopulla hätää kärsimässä.

Tänä talvena valkoiset hanget tuovat päivänvalon ikkunoiden sisäpuolellekin.

Kasvit kasvavat ja voivat ruukuissaan hyvin, toiset jopa erityisen hyvin.

Kaktus puskee elämän innossaan pulleita kukannuppuja.

Elämä kukoistaa jopa alakerran pimeimmillä ikkunoilla.

Syksyllä oman onnensa nojaan, alakerran eteiseen jätetyt pelakuut ja verenpisarat ilmoittavat olevansa yhä elossa. Tahto nähdä uusi, lämmin kesä pistää ne työntämään uutta vehreää lehteä.

"Tahdon koristaa terssiasi yhä ensi kesänäkin" ne kuiskuttelevat.

Iloisimman yllätyksen on järjestänyt ranskalainen rakuuna, joka on päättänyt maustaa tyttäreni keitokset myös hänen uuden asuntonsa keittiössä. Syksyllä kerrostalon parvekkeelta pelastettu kasvi on niin elinvoimaisen oloinen, että se saa nyt kaiken hellyyteni selviytyäkseen kesään asti.

 Lämpimin ajatuksin kesää kohti!

Helmikuu helpottaa, sisäkasvihuone kukoistaa

Voisikohan olla totta, että tämänkertainen talvi olisi tässä?

Lumikolat ja -lapiot nojaavat lumettomalla talon seinustalla virkansa menettäneinä.

Ovenpielen koristekaalit ovat sulaneet pehmeiksi ja lässähtäneet.

Terassin ruukkuistutukset törröttävät ruskeina ja elottomina.

Jos pihalla ei juurikaan ole hurraamista, niin sisälläpäs on!
Alkaa olla se aika vuodesta, että olen ryhtynyt valmistelemaan tulevan kesän kukkaloistoa.
Kasvihuone on rahdattu taas keittiöön ja nyt entistä ehompana!

 Kasvihuoneeseen on asennettu toinenkin kasvivalo. Kylmä valkoinen ja kirkkaudeltaan 6500 kelviniä.

Pelargonian ja verenpisaran pistokkaat olen jo laittanut juurtumaan.
Tarhaneilikka ja kuukausimansikka odottavat koulimista.
Rosmariinin ostin puutarhamyymälästä ihan vain taittaaksesni siitä muutaman oksan päivittäiseen teeheni. Kuinka olenkaan kaivannut tuoretta rosmariinia!
Kesä ei tule ilman sitä ja basilikaa.

Uuden pelargonialajikkeen taimet hankin myös puutarhamyymälästä. Näissä on kirjavat lehdet.

Punainen tupa ja sipulimaa

Kesän helteet ovat jouduttaneet sipulisatoa. Eilen nostimme isännän sipulit kuivumaan"sorvihuoneen" verannalle.

Hetken aikaa saavat sipulit kuivua ennen varastointia.

Minä odottelen jo kovin malttamattomana tomaattisadon kypsymistä. Niin hyvin ovat tomaatit kasvaneet, etteivät enää mahdu edes "kasvihuoneeseen". Vettä ne juovat kannullisen päivässä, helteillä ei sekään meinaa riittää.

Vähän on käynyt kasvihuone pieneksi vaikka lajikkeena oli minitomaatti.

Ensimmäistä kertaa alkaa ilmetä kypsymisen merkkejä. Lämpöä ja aurinkoa on päiväsaikaan riittänyt yllin kyllin. Hellepäivä tänäänkin.

Lupaavia alkuja, josko kohta pääsisin maistelemaan.

Punaisen tuvan porraspielessä on hellepäivinä läkähdyttävä paahde.

Keväällä pistokkaina otetut pelargoniat ovat viihtyneet hyvin.

Tämän kesän "olohuone". Joka kesä ovenpielen terassi on erilainen. Yhtenä kesänä sen valtaa yhden sortin kukkanen ja toisena toisenlainen. Istuskelen ja lueskelen terassilla niin paljon, että se todellakin on talon kesäolohuone. Keväällä on mukav valita kesäkukkaset, kun voi jo kevätlumien aikaan kuvitella itsensä istuskelemassa saviruukuissa kasvavien kukkasten keskellä.

Perinteinen punainen.

Puutarhamyymälästä hankittu vaaleanpunainen.

Paahteisen päivän päätteeksi kävin ottamassa varjoisan kuvan uudesta pihalätäköstämme. Veden solina ja viileä varjo ....

On se vaan mukava juttu tuo lirinä!

Että voi ihminen olla onnellinen mokomasta lätäköstä!

Sataa, sataa, ropisee ja hanget saavat kyytiä

Hurraa, sataa!

Lumipeite kasvimaan päällä häviää silmissä ja pihan talvituhojen paljastuminen on askeleen lähempänä.

- - -

Sadepäivänä on hyvä hetki ryhtyä siivouspuuhiin. Siemenlaatikkoni on tosi katastrofaalinen!

Varastoin siemenet vanhan lipaston ylälaatikkoon, mihin olen varastoinut niitä jo vuosia.

Laiskuuttani en viime sykynä laittanut siemeniä minkäänlaiseen järjestykseen.

Epämääräisiä pusseja ja nyssyköitä siemenlaatikossa.

Suodatinpussit toimittavat siemenpussin virkaa.

Lähempi tarkastelu osoittaa, että joitain merkintöjä tuli syksyllä tehtyä. Liian moni pussi oli jäänyt nimikoimatta, ajattelin muistavani mikä on mikäkin pussi, mutta ...

yllätyksiä siis tiedossa!

Myös pelargonioiden värisävyt oli jäänyt merkitsemättä. Viime kesänä sain kokoelmiini kauniin vaalenapunaisen pelargonian. Nyt näyttää, että se oli juuri yksi menetetyistä väreistä.

Vanha perinteinen punainen talvehti parhaiten. Voihan olla, että olen väärässäkin (toivottavasti).

Perinteinen  punainen pelargonia.

 Aiemmin keväällä hankin muutaman uuden värisävyn pelargonia-kokoelmiini. Ensimmäinen niistä on kukassa, sen piti olla valkoinen, mutta kukka onkin hennon vaaleanpunainen, ei paha ollenkaan.

Uusi vaalenpunainen pelargonian sävy.

Kevät se on ihmeellistä aikaa, yllätyksiä täynnä!