lauantai 26. syyskuuta 2015

Viiru on "kova jätkä"

Kolli-poika komistuu yhäti vaan.
Lihaa tulee luiden päälle ja katin itsevarmuus kasvaa kohisten.
Aiemmin Viiru tuli sisälle jo seitsemän aikoihin, viimeistäään kahdeksalta, söi ja kävi yöunilleen.
Mitä pidemmälle syksy ehtii ja illat tummuvat, sitä pidempään kolli reissuillansa viipyy.
Kolli-pojasta on tullut "kova jätkä".
Näkyy viihtyvän hyvin hevosten laitumella. Käyskentelee siellä missä polletkin.
Taitaa kissa  käydä ihan talleilla asti.


Päivisin joutaa Viiru leikittelemään kärpästen kanssa, joita nykyisin pihamme ilmatilassa siipeilee huomattavasti enemmän kuin ennen. Naapurin hevoset niitä vissiin muassaan tuo.


Kissan vuosi on ollut tointa ja touhua täynnä.
 Keväällä katselimme kuinka linnut saapuivat pesimään, muutolintujen ääni oli silloin pikku mirrille uutta ja ihmeellistä, nyt linnut hyvästelee nuorukaisen ikään ehtinyt kolli.
 Lintujen muuttoreitti kulkkee Syrjälän yli. 
Auran kaakatuksen kuullessaan Viirukin valpastuu vain todetakseen, että tavoittamattomissa ovat.


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Syksyinen sunnuntai

Naapurin hepat on taas päästetty laiduntamaan pihaamme rajoittuvaan peltoon.
Viiru ei ole hevosia edes huomaavinaankaan.
Mitäs mokomat konit!


Vähänhän tuo ruoho on jo keltaista, kun kerran jo on heinä pellolta korjattu.
Minä tykkään katsella mitä hepat pellolla puuhastelevat.
Tänään heille aurinkokin vähän näyttäytyi.
Hyvä on hevosten siellä olla.


Minä kannoin kesän kauhtuneita kukkia kompostiin
 ja pistelin Hollannista tuomani tulppaanin mukulat kukkapenkkiin, 
sekin jo niin surkeaksi käynyt.


Ostin mukulat Amsterdamin kukkatorilta kesän alussa.
Valitsin vain yhden kutakin väriä tai väriyhdistelmää.
Lajitelmaani laitoin mielestäni kaikkein erikoisimmat kukat.
Toivottavasti myyrät jättävät mukulat rauhaan,
 saisin sitten ensi keväänä muistella Amsterdamin kukkaloistoa.


perjantai 18. syyskuuta 2015

Kurpitsamarmelaadi

Kurpitsa oli kuluneen kesän yllätäjä ja mielihyvän tuoja.
Viikko viikolta seurasin kuinka kaksi keltaista pollukkaa kasvimaalla turposivat.

Kurpitsan alkuja oli paljon, mutta leikkasin ne pois ja kasvatin vain kahta.
Hallaöiden uhan leijuessa ilmassa, päätin ottaa kurpitsat ajoissa talteen ja säilöä ne purkkeihin.


Kyselin äidiltä jo lähes unohtunutta marmelaadireseptiä.
Sain reseptin kyllä, "Vähän sitä, hiven tuota ja sitten keität jonkun aikaa..."
Ei siitä mitään olisi tullut näin suurpiirteisellä ohjeella.
Olin siinä uskossa, että joskus olen itsekkin kurpitsaa marmelaadiksi keittänyt ja päätin ohjeen löytää.
Tulihan kaapit siivottua, vaan ohje löytyi!
Äidin kirjoittama sekin, mutta määrät olivat sentään ylhäällä.

Äidin kurpitsamarmelaadia 
(äidin sanoin)

1kg kurpitsan paloja
500 gr sokeria
2 sitruunan raastetut kuoret
liraus sitruunamehua
125 gr suolatonta voita
(en löytänyt suolatonta, laitoin normaalisuolaista)

Pane kurpitsat ja sitruunamehu kattilaan.
 Keitä ensin ilman sokeria, kunnes nestettä irtoaa tarpeeksi (?).
Älä lisää vettä. Lisää sokeri ja keitä kurpitsa pehmeäksi.
Keitä kauan (?), että massa kiinteytyy ja neste haihtuu.
Soseuta. Lisää raastettu sitruunan kuori ja suolaton voi.
Purkita kuumennettuihin purkkeihin.
Sulje purkit heti.

 Poistin kuoren ja pehmeän sisuksen. Lohkoin paloiksi.
Keitin kauan. Sotkin koko keittiön. Soseutin sauvasekoittimella.
Kuumensin purkit sata asteisessa uunissa ja keitin kannet. Purkitin.
Sain neljä pientä purkkia marmelaadia ja kolme tuntia kulumaan!

Oli se sen arvoista. Maku on taivaallinen.

Kasvimysteerion mysteerikasvi

Kesää kesti lähes syyskuun puoleen väliin asti,
vaan aina se syksyksi vaihtuu.


Kylmät yöt jättävät aamuisin jälkeensä kaiken peittävän usvan,
 lehtiin ja ruohonkorsiin tiivistyvän kasteen ja terassille liimautuvat märät lehdet.

Sato on kypsynyt ja korjattukin melkein.
Kärhöksi paljastunut mysteerikasvi puhkesi kukkaan pitkän odottelemisen jälkeen.
Nyt kärhö kukkii tumman violetein kukin, pisarat vain tipahtelevat terälehdiltä.


Huomenna mysteerikasvi vaihtaa kaupunkia ja pihamaata,
se istutetaan tyttären pihalle.