Kurpitsamarmelaadi

Kurpitsa oli kuluneen kesän yllätäjä ja mielihyvän tuoja.

Viikko viikolta seurasin kuinka kaksi keltaista pollukkaa kasvimaalla turposivat.

Kurpitsan alkuja oli paljon, mutta leikkasin ne pois ja kasvatin vain kahta.

Hallaöiden uhan leijuessa ilmassa, päätin ottaa kurpitsat ajoissa talteen ja säilöä ne purkkeihin.

Kyselin äidiltä jo lähes unohtunutta marmelaadireseptiä.

Sain reseptin kyllä, "Vähän sitä, hiven tuota ja sitten keität jonkun aikaa..."

Ei siitä mitään olisi tullut näin suurpiirteisellä ohjeella.

Olin siinä uskossa, että joskus olen itsekkin kurpitsaa marmelaadiksi keittänyt ja päätin ohjeen löytää.

Tulihan kaapit siivottua, vaan ohje löytyi!

Äidin kirjoittama sekin, mutta määrät olivat sentään ylhäällä.

Äidin kurpitsamarmelaadia 

(äidin sanoin)

1kg kurpitsan paloja

500 gr sokeria

2 sitruunan raastetut kuoret

liraus sitruunamehua

125 gr suolatonta voita

(en löytänyt suolatonta, laitoin normaalisuolaista)

Pane kurpitsat ja sitruunamehu kattilaan.

 Keitä ensin ilman sokeria, kunnes nestettä irtoaa tarpeeksi (?).

Älä lisää vettä. Lisää sokeri ja keitä kurpitsa pehmeäksi.

Keitä kauan (?), että massa kiinteytyy ja neste haihtuu.

Soseuta. Lisää raastettu sitruunan kuori ja suolaton voi.

Purkita kuumennettuihin purkkeihin.

Sulje purkit heti.

 Poistin kuoren ja pehmeän sisuksen. Lohkoin paloiksi.

Keitin kauan. Sotkin koko keittiön. Soseutin sauvasekoittimella.

Kuumensin purkit sata asteisessa uunissa ja keitin kannet. Purkitin.

Sain neljä pientä purkkia marmelaadia ja kolme tuntia kulumaan!

Oli se sen arvoista. Maku on taivaallinen.

Kasvimaa rehottaa

Alkukesällä kasvit vain kituuttelivat kylmän kourissa,

 mutta nyt helteiden jälkeen kasvit ovat kiristäneet kasvuvauhtiaan.

Tosin myös rikkakasvit ovat virkistyneet.

Tuolla jossain sen sadon pitäisi kasvaa. 

Suloinen sekamelska tänä vuonna, vaan jos kahlaa keskelle hallittua kaaosta,
 sukeltaa kurpitsan lehden alle....

...yllättyy!

 

Päältäpäin kaaos, mutta suurten lehtien suojassa tarhuria odottaakin suurenmoinen sato,
pannulle, pakkaseen, suoraan lautaselle ja suuhun, osa ehkä säilykkeinä kellariin.
Kurpitsasta teen suvun perinnereseptillä kurpitsa-puolukkahilloa, tyttärelle kurpitsamarmelaadia, äitini saattaa saada joululahjaksi kurpitsapikkelsiä.
Talvipäivinä leivon pakastetusta soseesta kurpitsakakkua.

 Vihdoin myös kesäkurpitsat pullistuvat syötävän kokoisiksi.
Isännän herkkua on uunissa haudutettu kesäkurpitsa-tomaattipaistos,
 oma suosikkini on kukkakaali-kesäkurpitsagratiini.
Herkkuhetkiä tiedossa...

...ja silmänruokaa.
 Kasvimaallani on aina myös kukkia.
Kukkia maljakkoon, teehenkin kenties.

Oregaano kasvaa ihan vain perhosten ja muiden pörrääjien ilona ja mesivarastona.

Korianteri kylvääntyi viime syksynä itsekseen. 

Tänä kesänä sen kaverina kasvoi herne.

Herne hiukkasen huonosti, korianteri sitäkin paremmin.

Viime syksyn korianterin siementen kuivatus epäonnistui.

 Olivat jääneet kosteiksi ja homehtuivat lasipurkissa.

Ei saatu jouluna korianterisilakoita.

Tänä syksynä taidan kokeilla paperipussia.

Kurkun alkutaival tuotti tuskia.

 Ehkä silti jo huomenna saan kantaa ensimmäisen kurkun keittiöön

ja nautiskella sen kurpitsapaistoksen lisukkeena.

 Pieniä ovat mutta jos yhden ottaisin.

Kirsikkatomaatit ovat viihtyneet hyvin saunan päädyssä.
Niitä on saanut popsia poskeensa jo parin viikon ajan.
Ehkäpä ensi vuodenkin tomaatin taimet päätyvät samoille sijoille.

Sadon säilöntää

Runsaiden sateiden jälkeen saimme taas nauttia lähes hellepäivistä. On jo elokuun loppupuoli, mutta kesä vain hellii meitä yhä.

Avomaankurkut ovat olleet niin satoisia, että täytynee ostaa säilöntä-ämpäri lopuille kurkuille ja tehdä niistä etikkakurkkuja kokonaisina.

Viipaloidut kurkut säilöttynä kierrätyspurkkeihin. Liemi on keitetty valmiista kurkun säilötteestä ja etikasta.

 Punajuuret nostin viikonloppuna, niitä oli vain kolme metrin mittaista riviä, joten säilöntään niistä ei juurikaan riitä. Laitoin punajuuret juureslaatikkoon jääkaappiin ja valmistan ne syötäviksi mitä pikimmin, lähinnä Lindsrtömin pihvejä ja punajuurikiusausta.

Lajikkeina olivat piikikäs avomaankurkku ja pitkulainen punajuuri

Syksyn satoa

Kohta on syksy, ihan totta! Työt alkoivat puolen kuun paikkeilla ja olen palannut arkeen. Talossa on tehty sisäremonttia ja puutarha on saanut pärjätä omillaan. Jossain remontin välissä keittelin loput marjat pensaista mehuiksi ja säilöin ensimmäisen kurkkuerän maustekurkuiksi. Maakellari ei ole vielä ihan ehtinyt lämpimän kesän jälkeen kunnolla kylmentyä, mutta mehut ja suolakurkut siellä jo on.

Kuluneella viikolla on satanut ihan käsittämättömän paljon. Piha-allas tulvii yli äyräidensä ja sateeseen jäänyt kottikärry oli täyttynyt vedellä. Vedenpaisumuksesta on seurannut tomaattien, luumujen ja viimeisten pensasmustikoiden halkeaminen, saivat varmaankin kuivan kesän jälkeen liian suuren kerta-annoksen vettä.

Poistin rastasverkot marjapensaista ja jätin halkeilleet marjat linnuille. Mustikkapensaiden alta löysin närhen sulan, oli varmaan käynyt jo tutkailemassa hertkkutarjontaa.

Voisikohan olla närhen sulka, kun on niin selvä sininen väritys.

Luumupuut ovat tänä vuonna olleet mukavan satoisat samoin mustikkapensaat.

Kesällä lahjaksi saamani ruukkudaaliat ovat aloittaneet kukinnassa toisen kierroksen. Nyt kestää varmaan myöhään syksyyn, että saan "joriinin juuret" kellariin talvehtimaan.

Lahjadaalia on varmaankin annettu rakkaudella, niin runsaasti se on kukkinut.

Avomaan kurkut ovat vallanneet valtaosan kasvimaasta. Keväällä laitoin taimiruukkuihin itämään kymmenen pientä kurkun siementä ja nyt voin vain ihmetellä sitä kurkkumäärää mikä näistä kymmenestä siemenestä kehkeytyy.

Kurkut etsivät elintilaa jo pihanurmenkin puolelta.

Suurin osa sadosta on piilossa lehtimassan alla. Nämä kaksi ovat löytäneet päivänvalon.

Purjo kasvaa punajuurten ja kurkkujen puristuksessa. Keväällä onnettomilta näyttäneet taimet ovat kesän aikana sentään hieman voimistuneet. Purjon kasvatus oli ensimmäistä kertaa kokeilussa. Ilmeisesti on vielä paljon opeteltavaa. Tytär neuvoi, että lehdet on katkaistava jotta varsi kehityy paksummaksi. Olen niitä typistellyt pitkin kesää, mutta en ehkä tarpeeksi. No purjosadon korjuuseen on vielä aikaa.

Punajuuret ovat kasvaneet hyvin, purjot vähän heikommin.

Porraspielen humala kantaa suurta satoa. Kukinnoista kehittyneet "kävyt" tuoksuvat ja olisivat valmiita korjattaviksi. Vanhoissa kirjoissa neuvotaan keräämään kävyt tuoksupussiin tyynyn alle. Erittävät kuulemma jotain öljyä jonka pitäisi auttaa nukahtamisessa. Minun mieleeni humalan käpyjen tuoksu ei ole, joten meillä ne menevät aikanaan kompostiin.

Tänä kesänä humala on säästynyt kirvoilta.

Toista vuotta pihalla kasvaneet verenpisarat ovat nauttineet kuluneesta kesästä. Yritän talvehdittaa ne sisällä vielä toisenkin talven. Joskus aikanaan sain kasvatettua puumaisia verenpisaroita, jotka olivat talvehtineet useamman talven sisätiloissa, mutta eräänä keväänä oli käynyt kato.

Lumipalloheisi on juurtunut hyvin ja on ensimmäisenä kesänään kasvattanut muutaman uuden oksankin.

Punainen tupa ja sipulimaa

Kesän helteet ovat jouduttaneet sipulisatoa. Eilen nostimme isännän sipulit kuivumaan"sorvihuoneen" verannalle.

Hetken aikaa saavat sipulit kuivua ennen varastointia.

Minä odottelen jo kovin malttamattomana tomaattisadon kypsymistä. Niin hyvin ovat tomaatit kasvaneet, etteivät enää mahdu edes "kasvihuoneeseen". Vettä ne juovat kannullisen päivässä, helteillä ei sekään meinaa riittää.

Vähän on käynyt kasvihuone pieneksi vaikka lajikkeena oli minitomaatti.

Ensimmäistä kertaa alkaa ilmetä kypsymisen merkkejä. Lämpöä ja aurinkoa on päiväsaikaan riittänyt yllin kyllin. Hellepäivä tänäänkin.

Lupaavia alkuja, josko kohta pääsisin maistelemaan.

Punaisen tuvan porraspielessä on hellepäivinä läkähdyttävä paahde.

Keväällä pistokkaina otetut pelargoniat ovat viihtyneet hyvin.

Tämän kesän "olohuone". Joka kesä ovenpielen terassi on erilainen. Yhtenä kesänä sen valtaa yhden sortin kukkanen ja toisena toisenlainen. Istuskelen ja lueskelen terassilla niin paljon, että se todellakin on talon kesäolohuone. Keväällä on mukav valita kesäkukkaset, kun voi jo kevätlumien aikaan kuvitella itsensä istuskelemassa saviruukuissa kasvavien kukkasten keskellä.

Perinteinen punainen.

Puutarhamyymälästä hankittu vaaleanpunainen.

Paahteisen päivän päätteeksi kävin ottamassa varjoisan kuvan uudesta pihalätäköstämme. Veden solina ja viileä varjo ....

On se vaan mukava juttu tuo lirinä!

Että voi ihminen olla onnellinen mokomasta lätäköstä!

Kasvimaalla ja marjapensaissa

Onneksi vihdoinkin sataa ja kasvimaa, sekä nurmikko saavat vettä kyllikseen.

 Muutamana päivänä on tullut tosi voimakkaita sadekuuroja, välillä puuskissa vesi tulee melkein vaakasuoraan. Koiran tyhjät ruokakupit jäivät pihalle ja ne ovat täyttyneet puolilleen pelkästä sadevedestä. 

Sadepäivän otoksia kasvimaalta: 

Sipulin kasvatus on ollut tänä kesänä erilaisten maaperäkokeilujen tarkastelun kohteena. Punasipulit istutimme vanhaan kasvimaamultaan joka kalkittiin ja lannoitettiin syksyllä, muut sipulit istutimme kokonaan uuteen multaan ja osa kasvuturpeeseen. Punasipuleiden kävi kehnosti. Kesken parhaan kasvukauden sipulit alkoivat kellastuttaa varsiaan ja ne kaatuivat nurin. Itse sipulit alkoivat mätääntyä. Lähempi tarkastelu osoitti syyksi sipulikärpäsen toukat. Harmi!

Onneksi muut penkit säästyivät ja kohta onkin aika nostaa sipulit ylös ja kuivumaan.

Sipulikärpäsen toukat tuhosivat koko punasipulisadon. Avomaankurkut vieressä kukkivat ja voivat ilmeisen hyvin.

Yrttimaa nautiskelee sadevedestä kiiltävin lehdin.

Punajuuret taitavat selvitä kuivuudesta huolimatta.

Joulukaktukset ovat pihalla ruukuissa joissa ei ole reikää pohjissa, nyt kaktukset lilluvat vedestä täyttyneistä ruukuissa. Amaryllikset terassipenkin nurkassa ovat kohta syyslepoa vailla. Jokohan ne voisi ottaa kuivahtamaan ja viedä kellariin odottamaan kukittamista?

Amarylliksen lehdet alkavat kellastua, niiden kasvukausi taitaa olla loppumassa.

Vadelmat ovat viihtyneet hyvin kesän helteissä, on aika poimia ensimmäiset marjat.

Vadelmat kypsyvät epätasaisesti, satoa pitää korjata tasiseen tahtiin muutaman päivän välein.

Lähes täydellisiä.

Puutarhassamme on muutama punaherukkapensas tosi aikaista lajiketta. Keräsin ensimmäisen mehumaijallisen punaherukkaa ja vadelmaa sekaisin, oikeammin vajaan maijallisen. 

Marjasadon ensimmäiset marjat.

Punaista & vadelmaa yhdistettynä saa tosi kesäistä mehua.

Marjat olivat yllättävän mehukkaita vaikka kesä on ollut suhteellisen kuiva. Vajaasta maijallisesta sain mehua lähes 2½ litraa. Kellariin ja talvisäilytykseen näistä ei riitä. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, nämä mehut on jo viikon kuluttua juotu. Kesän ensimmäiset marjamehut ovat aina parhaita. Nyt kyllä jännitti meneekö mehu hyytelöksi pulloisssa, kun en milloinkaan ole näin aikaisin mehuja keitellyt. Ihan juoksevaa on, kypsiä marjoja siis!

Suosikkiyrtit talteen

Vihdoin pääsin tuumasta toimeen ja laitoin liperit sekä saksankirvelit kuivumaan talven varalle.

Liperiä tulee talvisin käytettyä nykyisin vähemmän kuin ennen johtuen siitä, että en enää valmista liharuokia enkä kastikkeita kovinkaan usein. Saksankirveli on noussut minun ykkösyrtikseni. Käytän sitä talvella kaikkeen mahdolliseen ja joskus kokeilen vähän mahdottomaankin. Sienien kanssa erinomainen, samoin kalan kanssa, kermakstikkeet maustuvat mukavan pehmeiksi kirvelillä.

Saksankirveli takana, liperi edessä.

 Valitsen kuivattaviksi ainoastaan lehtiosat, leikkaan paksiummat lehtiruodit irti ennen kuivausta. Omistan muutaman hyvän korin kuivausta varten. kerrallaan kuivaan vain ohuen kerroksen.

Vain täysin vioittumattomat lehdet kelpaavat kuivattaviksi.

Mitään kuivuria en omista, mutta olen vuosikaudet kuivatellut yrttini täysin pimeässä varastohuoneessa, jossa on lattialämmitys. Korit vain lattialle ja ovi visusti kiinni. Käyn pöyhimässä yrttejä ainakin kerran vuorokaudessa joskus kaksikin kertaa. Pimeässä yrtit säilyttävät hyvin vihreän värinsä. Kasvit ovat valmiita talvipakkauksiin, kun ne ovat niin kuivia,että ne murtuvat käsiteltäessä. Yhtään nahkeina niitä ei saa siirtää säilytykseen. Minulla loppusäilytys tapahtuu lasipurkeissa, pimeässä ja kuivassa kaapissa. Valoisassa paikassa kasvit menettävät värinsä.

Kevään satoa ja silmäniloa

Vain kuukausi takaperin piha oli vielä osittain hangen alla. Keväisen kasvun voima on niin valtaisa, ettei tällainen hitaampi puutarhuri meinaa perässä pysyä!

Kirjopikarililjan löysin kirpputorilta viitisen vuotta sitten.

Vuorenkilpi kukkii kivikkokasvipenkissä. Takana kasvaa rohtoraunioyrtin lehtiä.

Vuohenjuuri kukkii pihasaunan aurinkoisella seinustalla.

Kevätesikko sinnittelee lupiinin juurella ja mitä ilmeisemmin voi hyvin.

Kevätesikko on villiintynyt nurmikolle.

Nurmikkoa leikatessa on täysi työ  pujotella esikoiden välissä.

Saksankirveli aloittaa kukintaansa.

Kohta on kirvelin sadonkorjuuaika.

Raparperin lehdet ovat olleet kovasti kotiloiden mieleen!

Raparperin kukinnot nupullaan. Kukkavarret leikataan pois, etteivät lehtiruodit muutu puisiksi.

Raparperin lehtiä ei saa leikata irti, vaan ne vedetään irti lehtiruotineen, uloimmasta aloittaen.

Toukokuun satoa. Raparperin lehtiruodit pilkotaan ja säilötään pakkaseeen. Raparperikiisseli ja -piirakka ovat alkukesän herkkuja.

"Heinäpelto" kylpee kevätauringossa!