Tahtojen taistelu

Aamun energiaa. Hiiret kiinni!

Emäntä ja Viiru ottavat nyt tosissaan mittaa toisistaan. Viirun käsitys öisestä nukkumapaikasta ei käy edelleenkään yksiin emännän ajatusten kanssa, kissa on päättänyt tunkeutua emännän tyynylle asti. Toistuvasti kissa passitetaan omaan pesään keinutuoliin ja heti kohta Viiru ponnahtaa sieltä emännän sänkyyn. Menneenä yönä kuului makuuhuoneesta emännän lähes lannistunut ääni: "Toivotonta".

Tänään talon tytär koirineen tulee yökylään. Jälleen on Viirulla uusi haaste edessä, on kohdattava uusia lauman jäseniä. Talonväki odottaa kissan ja koiran ensikohtaamista mielenkiinnolla. Tapahtumat voivat kulkea aivan fifty fifty, eläimet hyväksyvät  toisensa tai sitten eivät. Tulevan yön Viiru saa vielä hakea turvaa emännästään, mutta koiran lähdettyä viikonlopun jälkeen omaan kotiinsa sulkeutuu makuuhuoneen ovi yöksi. Viiru saa luvan etsiä uuden nukkumapaikan muualta talosta.

Viirulla on omat lelut joita se tarmonpuuskassaan rötyyttää. Hiiret ovat ehdoton suosikki.

Talonväki on päättänyt, että nuorena se on vitsa väännettävä. Toisin sanoen kissan on opittava muutama talossa noudatettava "kissan käytöstapa" jo heti pennusta. Käytöstavat ovat perua talon aiemmilta kissoilta ja ne ovat hyväksi havaittuja ja ehdottomia. Mitä nopeammin Viiru nämä säännöt oppii, sitä vähemmän yhteenottoja tulee. "Talon ruokapöydillä kissa ei kävele", on niistä kaikkein tärkein.

Viiru on persoonallisuus, kuten jokainen muukin kissa. Viiru on kova kerjäämään ruokaa. Talossa ihmiset tykkäävät asettua telkkarin ääreen ja syödä samalla. Viirulla on oma ruokapaikka keittiössä ja siellä se saa ruoan, herkut ja kaiken muun ylimääräisen. Hieman on vielä kissan ruokailutavoissa hiomista. Ihmisten asettuessa voileipäänsä nauttimaan, ryhtyy Viiru tekemään hyökkäyksiään. Niin se vaan on, että luonnossakin lauman johtajat syövät ensin ja nuoremmat jäsenet vasta, jos jotakin jää. Tässä talossa ei ihmisten leivistä jää kissoille yhtään mitään.

Hyökkäykset eivät johdu siitä, etteikö keittiön ruokapaikalta löytyisi repertuaaria tarpeeksi. Ruoka-aikojen ulkopuolella sieltä löytyy aina pentukissan raksuja, vettä, viiliä ja kuivattuja kuoreita. Herkkupalojakin emäntä toisinaan hellyyshetkinään sinne jättää. Kuivattuja kana- tai tonnikalapaloja. Ihmisten ruoantähteitä sinne ilmestyy jos jotain maukasta on ollut tarjolla. Makaronilaatikko tuntui olevan Viirun mieleen, samoin paistetut lohipalat ja kalanrasvalla kyllästetyt leivänpalat.

Taas tänään Viiru pääsee pihalle käymään.
Eilen ulkoilureissu sujui jo ekakertaa paremmin. Terassilla kissa uskalsi olla, kun sitä rapisevan oksan kanssa sinne houkutteli. Lintujakin emäntä vei sylissään katsomaan, mutta maahan jouduttuaan alkoi pelko kalvaa pienen kollin mieltä ja tärinä kävi säälittäväksi. Sisälle piti lähteä!

Pikkuhiljaa hyvä tulee, uskovat isäntä ja emäntä.