Villikko Viiru

 

 Viiru ulkoilee kaksi kertaa päivässä, valjaissa. Talon väki ei rohkene vielä päästää villikkoa ulos  ihan omineen. Taloon odotettiin uutta hiirestäjää, vaan Viirusta taitaakin kehittyä linnustaja. Päivästä iso osa kuluu seuratessa lintujen kirjavaa joukkoa ikkunan takaa.

Pihalla Viiru suunnistaa oitis omenapuihin. Kiipeilemisen taidossa on tapahtunut huimaa kehitystä, alun mätkähdyksiä ei enää pääse tapahtumaan.

 

Lintujen tarkkailu pihapuussa on monin verroin mieluisampaa, kuin sisällä ikkunalaudalla.

 

 Viiru joutuu lintujen pilkan kohteeksi. Ylilento toisensa jälkeen ärsyttää.

Kissan saavutettua lintulaudan, kaikkoavat kaikki siivekkäät oksiston suojiin ja kolli parka turhautuu toden teolla. Olisi varmaan parempi keskittää huomionsa hiiriin.

Närhi uskaltautui laudalle, kun Viiru oli passitettu sisälle.

 

Isännän ja Viirun yhteiset hetket kuluvat sohvalla, telkkaria toljotellen. Ei Viirulla ole mitään sitä vastaan, päinvastoin. Kissalla on oikein lokosat oltavat isännän hajamielisesti rapsutellessa mahan alta.

 

 

Emäntä onneton meni ja purki Viirun lelukorin korin seinät kun ne eivät pysyneet pystyssä, kori oli kuin ylisuuri baskeri. Ei se nyt niin vain käy, että kissan kori ilman lupaa puretaan. Viiru oli ajatellut juuri nyt ottaa korissa nokoset. Mielenosoituksellisesti Viiru asettui koriin kunnes kori oli entisissä mitoissaan. Siinä sai emäntä virkata korin reunoja kissan maatessa korissa.

Kuka se onkaan valtias tässä talossa? Kissa vai ihmiset? Siinäpä kysymys!!!!