Väsynyt, mutta onnellinen

Talossa on jatkettu yöllisiä vieroitusharjoituksia.

Emäntä ja Viiru yrittävät kumpikin pitää oman päänsä. Viiru on sitä mieltä, että emännän tyynyt ja kainalo on paikka missä pienellä kissalla on oikeus nukkua. Emäntä on eri mieltä. Viime yöksi oli keinutuoliin kasattu lisäpehmikkeeksi tyyny, emnnän paita ja villasukat.  Talon ihmiset ajattelivat, josko turvalliset tuoksut ja pieni "pesä" tuntuisivat Viirusta turvalliselta paikalta nukkua.
Emännän sänkyyn Viiru nukahti, siitä emäntä siirsi pennun heti kohta omaan "pesään" ja ihan kivasti kissa siinä nukkuikin. Emäntä on kova juoksemaan öisin vessassa ja se tietysti valvottaa leikkisää kissaa. Puolilta öin Viiru tuumasi, että leikin aikahan se on, kun emäntäkin jaloittelee ja aloitti piiloleikin peiton alle. Ennen aamua oli Viiru siirretty pariin otteeseen keinutuoliin nukkumaan ja sielltä se aamulla heräsi. Emäntä oli tyytyväinen.

Viiru ottaa takaisin päiväunillaan sen mitä se ei yöunillaan saa: pitkä lepohetki ihmisen sängyssä.

Ventiksi se vetää kaikki uusi, uudessa talossa. Eilen Viiru pääsi sienestämään keittiöön. Ihmiset toivat sieniretkeltään ison kasan suppilovahveroita, jotka tuoksuivat metsälle. Isäntä antoi luvan tulla keittiön pöydälle puhdistamaan metsän antimia. Kaaoshan siitä tuli.

 

Viiru tuumasi, että mukava tuo isäntä kun ihan häntä varten sienet puhdistaa. Kulhosta oli mukava viskoa peratut, ihanasti tytisevät suppilovahverot, pöydälle yksi kerrallaan ja siitä sitten lattialle.

Pöydän alta sienet tietysti piti "saalistaa".

Suuri ja hurja sienestäjä.

 - - -
Viiru se vetelee oikein kunnon päikkäreitä, kohta kolme tuntia. Kirjottaja on saanut naputella läppäriään ihan rauhassa. Välillä on käytävä katsomassa hengittääkö kissa enää ollenkaan, hengittä se!

Kissa kotiutuu

 

Toista yötä ei emäntä enää tahtonut jakaa vuodettaan Viirun kanssa. Viirulle sijattiin peti emännän vuoteen vierelle, vanhaan keinutuoliin. Alle tilkkupeitto ja päällimmäiseksi pentukodista mukana tullut peitto, jotta olisi tutut tuoksut. Suunnitelmissa oli, että lähekkäin ollaan vaan ei ihan liki. Ei se Virulle ihan näin sopinut. Mitenkään ei uni tullut silmään keinutuolipedissä, vaan heti kun emännän hengitys alkoi tasaantua hiipi kisu emännän yli, ohi, peiton ali tai miten nyt parhaiten pääsikään emännän lähelle. Alkoi emännän vahtivuoro. Viirun nukahdettua emäntä puolestaan nosti pennun pentupesään ja taas toisinpäin. Tätä rataa yö kulki rattoisasti aamuun asti. Molempien unet jäivät vähälle! Ensiyönä kokeilua jatketaan.

 

Isäntä aloitti aamulla lintujen talviruokinnan ja Viirulle haettiin porrasjakkara ikkunan eteen, aitiopaikalle. Siinä sitä seuraamista riitti. Lintuja lenteli edes ja takas, vaan yksikään ei pysähtynyt.

 

Ikkunalauta avasi maisemaa toiseen suuntaan. Siinä sitä katti istua toljotteli monen monta tovia, oli se niin ihmeellistä.

 Iltapäivätorkkujen aikana emäntä kävi ostamassa Viirulle pentuvaljaat. Ei rohjennut päästää pentua ulos ihan ilman kiinnipitoa. Valjaitakin piti ensin hetki ihmetellä, vähän pureskella ja viskoa. Päälle ne meni ihan mukavasti, eikä kissa tuntunut olevan niistä moksiskaan. Vaan annas olla kun pihalle piti oikeasti mennä. Ulkona oli märkää ja kylmää, ei ollenkaan niin mukavan näköistä kuin ikkunan takaa katsoen. Voi kuinka kissaa pelotti. Viiru ryömi talon laitoja pitkin, terssikalusteiden takaa turvaa hakien, kunnes emännän kävi sääli. Emännän sylissä oli kyllä lämmintä ja pehmoista, mutta hirvityksen ja kauheuden tunteet saivat koko pienen kissan tärisemään emännän lohdutuksista huolimatta. Jatkossa totutellaan ulkoilmaan pienissä erissä, joka päivä vähän. Eiköhän se siitä!

Syrjälään saapui uusi hiirestäjä

Viiru on uusi kissamme, järjestyksessän kolmas.

Viiru syntyi heinäkuun lopulla Lappeenrannassa. Tyttäremme oli jo ennen pentujen syntymää kerjännyt yhden syntyvistä poikasista meille. Emokissa oli nuori ja poikue sen ensimmäinen. Pentuja syntyi kolme, mutta vain kaksi veljestä selvisivät ensimmäisistä vuorokausista.

Leo ja Viiru emon nisillä.

Viirun emo on oikea kaunotar. Silmiä ympäröi tummat rajaukset, kuin Kleopatralla. Hyvin on emo jälkeläisensä opettanut. Nyt kahdentoista viikon ikäisenä Viiru on ihmisläheinen, tomera kiipeilijä.

Kissalinnake vallattu!

 Hyvä hiirestäjä Viirusta tulee sen näkee kaikesta. Emo oli kuulemani mukaan saalistanut poikasilleen hiiriä, ihan opetusmielessä!

Missä rapisee?

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa oli väsyttävä kokemus. Siirtyminen synnyinkodin eloisasta ilmapiiristä hiljaiseen, kahden aikuisen isoon taloon oli hämmennystä herättävä kokemus.
Ensin Viiru valtasi kissalinnakkeen, hiekkalaatikon ja talon, viimeisenä emännän vuoteen. Siinä nukkui kissa koko yön emännän vierellä, emäntä kapeasti sängyn laidalla putoamaisillaan ja Viiru kerälle käpertyneenä kainalossa.

Uuden aamun koittaessa oli Viirun virta-akut täynnä. Kaikki oli edelleen niin ihmeellistä. Ruokakin oli erilaista. Äänet ja hajut yhäti outoja. Lattia oli edellisillan jäljiltä täynnä leluja. Elämänmeno muutenkin niin uutta ja outoa.

Kumilangassa roikkuva hiiren korvike saa kyytiä.

"Eikö tässä talossa kukaan tajua, etteivät pienet kissat näe lattialta?"

"Palvelualtis isäntä tässä talossa. TV-jakkara tuli kiitettävän nopeasti ... hmmm."

"Todella hyvää palvelua, nyt voisi vähän vaikka huilahtaa."

"Hrrrrrrrrrr, hhhrrrr....."

Toukokuu yllättää

Oli jo niin lupaava alku tälle kesälle, vaan kuinkas sitten kävikään.

Oravatkin lekottelivat uusissa kesävetimissään omppupuiden oksistossa.

 Vaan sitten vapun jälkeisenä sunnuntaina se myrkyn lykkäs.

Tuli sellainen rae-, räntä- ja vesisade etten ihan heti muista. Kylätie peittyi lumeen muutamassa hetkessä. Lähdin koiran kanssa lenkille poutasäässä ja takaisin tullessamme olimme kuin kaksi uitettua koiraa!

 Kylmää on pidellyt sateen jälkeenkin. Tuskin on mittarilukema noussut viiden asteen yläpuolelle.

Koira on meillä taas hoidossa. 

Yhdessä tutkimme pellontaustat ja ojanpientareet. 

Isännän pihaprojekteistakin on hyvä pitää tarkkaa lukua. 

Mitähän täällä?

Lintujen kylpyorsi.
 Mitäs ihmeellistä tässä on, kun se isäntä aina siitä vohkaa.

Näin hyvä pureskelukeppi, mitä sitä linnuille antamaan.
 Hakekoon isäntä metsästä uuden!

 Parempi viedä omaan talteen.

Erittäin suun mukainen ja mukavasti ikeniä kutkuttava, hmmm...

Mitä, eikös sitä olisi saanut ottaa vai?

 Minä kun ihan luulin, että jonnin joutava risuhan se siinä. (Heh-heh)

Rosmariinin lehdillä valkoista härmää

Reilut pari viikkoa sitten otin rosmariinin keittiön ikkunalle, pois keittiökasvihuoneesta. Alussa kaikki oli ok, vaan nyt lehdille oli ilmestynyt valkoista, pölymäistä härmää.

Leikkasin kaikki härmän peittämät oksat pois ja aloitin kasvin pelastusoperaation.

Suihkutin koko lehvästön miedolla astianpesuaineliuoksella ja huuhtelin juoksevalla vedellä hanan alla.

Otin kolme parasta oksaa lasipulloon juurtumaan. Puumaisessa varressa näkyi pieniä nystyröitä, kasvattanee niistä uusia juuria. Katsotaan.

Otin koko juuripaakun pois vanhasta ruukusta, rapsuttelin pintamullan pois ja istutin kasvin puhtaaseen, isompaan ruukkuun, kaktusmultaan. Olin ilmeisesti kastellut rosmariinia aivan liikaa, kun juuristo oli niin märkä. 

En kastellut kasvia enää ollenkaan, vaan annan liian kosteuden imeytyä uuteen multaan.

Taivutin kaksi sivuoksaa hakasten avulla mullan mullan sisään, kokeilen saanko näin taivutuspistokkaita.

Uskoakseni olen tehnyt lähes kaiken, mitä tehtävissäni tässä tilanteessa on. Siirsin kasvin takaisin valon alle keittiökasvihuoneeseen, vesipullossa olevat pistokkaat jätin keittiön ikkunalle, poisleikatut lehdet pesin hyvin ja laitoin rosmariiniteen hautumaan.

Pihallamme on lintukylpylä

Pihamme tarjoaa vieraanvaraisuuttaan aina vaan. Lintujen ruokintakausi kun päättyi, alkoi meillä kylpylätoiminta. Viimekesäistä hankintaa, piha-allasta, on ryhdytty maisemoimaan. Allasta ympäröivä istutusalue jäi viime vuonna ihan vaille huomiota, nyt on tullut aika laittaa koko komeus uuteen uskoonsa.

Pihallamme vierailevat linnut eivät malta odottaa kesäkauden avajaisia, vaan kylpevät jo nyt päivittäin. Isäntä laittoi veden päälle oikein tuplaorren jossa on erinomainen paikka puhdistautua loisista ja kaikista kutisevista kirpuista.

Toki orrella tapaa tuttujakin.

 Ensin vaihdellaan kuulumiset

ja sitten kylvetään.

Autuaalta näyttää räkättirastaan kylpypuuhat!

 Ensin vain varovasti vähän pyrtösulkia kastellen.

Vaikeata on ... ei millään meinaa vesisuihku osua sinne minne pitäisi.

Hups! Selkäuintia ala räksä.

Tässä kohtaa isäntä oli äivän ällikällä lyöty. Luuli, että hukkuu se lintu altaaseen. 

Aikoi jo lähteä pelastamaan poloista, mutta...

...mikäs tässä, puhtaana on hyvä olla!

Kasvimaalla tapahtuu (ja vähän muuallakin)

Kasvimaalla alkavat jo ensimmäiset kesän merkit näkyä. Täyteläisen vihreät ruohosipulimättäät saavat veden herahtamaan kielelle. Yksi varsi oli pakko katkaista ja maistaa, mmmm... mikä maku.

Edellisenä kesänä sipulin viljely ei oikein onnistunut. Punasipuleihin tuli tuholainen ja tavalliset sipulit jäivät kovin pieniksi. Tänä kesänä panostamme kasvimaahan ihan uudella tavalla. Kunnostamme kaikki penkit!

Multa-alueet ovat saanet uusia reunoja ja uutta multaa.

Istukassipulit kasvavat tänä vuonna aivan uusissa penkeissä, toivottavasti tuholaiset eivät osaa tulla perässä.

Maasta se pienikin ponnistaa. Mikä lie tämän sipulikukan nimi?

Talon sisällä ei meinaa löytyä enää tilaa taimille. Keittiön ruokapöytä on lähes kokonaan taimiruukkujen peittämä. Olemme siirtyneet syömään sisällä telkkarin eteen tai kaunilla säällä ulos terassille. Ihmiset kestävät kylmää, taimet ei!

Basilikaa on kahta lajia, tavallista ja sitruunabasilikaa.

 Paprikoitakin päätin kokeilla tänä vuonna .

 

 Keittiön kasvihuoneessa, kasvivalojen alla odottelevat kesäkurpitsat ja tomaatit ulospääsyä.

 

 Tytär kylvi jo talvella, lumien aikaan, mansikan siemeniä. Olin aika epäileväinen niiden suhteen, kun olivat niin onnettoman olemattomia. Niinpä niistä vain tuli ihan kelpo yksilöitä. Mansikat ovat olleet jo pari viikkoa ulkona lasilavoissa. Eivät ole olleet moksiskaan edes pienistä pakkasista! Mansikat  on tarkoitus istuttaa niitä varten hankittuun omaan ruukkuunsa.