Oli jo niin lupaava alku tälle kesälle, vaan kuinkas sitten kävikään.
Oravatkin lekottelivat uusissa kesävetimissään omppupuiden oksistossa.
Vaan sitten vapun jälkeisenä sunnuntaina se myrkyn lykkäs.
Tuli sellainen rae-, räntä- ja vesisade etten ihan heti muista. Kylätie peittyi lumeen muutamassa hetkessä. Lähdin koiran kanssa lenkille poutasäässä ja takaisin tullessamme olimme kuin kaksi uitettua koiraa!
Kylmää on pidellyt sateen jälkeenkin. Tuskin on mittarilukema noussut viiden asteen yläpuolelle.
Koira on meillä taas hoidossa.
Yhdessä tutkimme pellontaustat ja ojanpientareet.
Mitähän täällä?
Lintujen kylpyorsi.
Mitäs ihmeellistä tässä on, kun se isäntä aina siitä vohkaa.
Mitäs ihmeellistä tässä on, kun se isäntä aina siitä vohkaa.
Näin hyvä pureskelukeppi, mitä sitä linnuille antamaan.
Hakekoon isäntä metsästä uuden!
Hakekoon isäntä metsästä uuden!
Parempi viedä omaan talteen.
Erittäin suun mukainen ja mukavasti ikeniä kutkuttava, hmmm...
Mitä, eikös sitä olisi saanut ottaa vai?
Minä kun ihan luulin, että jonnin joutava risuhan se siinä. (Heh-heh)
Niin ihana koira kaveri sinulla!
VastaaPoista