lauantai 1. elokuuta 2015

Kesä oli ja meni

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista.
 Illan tullen sanoi hän:"Nyt mä lähden tästä pelistä pois."

Syrjälässä on tänä sateisena ja kylmänä kesänä maalattu taloa.
 Punaista ja valkoista.

Kaikki harvat poutapäivät on keikuttu telineillä pensselit kädessä. Kesämuotina valko- punakirjavat verkkarit ja paita, joka päivä samat kuteet.
Eihän sillä niin väliä mitä päällään on pitänyt, kun kaksi vanhaa"harakkaa" taloaan on maalannut. Toinen huonokuuloinen ja toinen vähänäköinen ja korkeanpaikan kammoinen. Toinen on sutinut maasta minkä yltää (ja näkee), toinen on keikkunut räystäsrajassa ja sutinut minne on osunut. Että sellainen kesä.

Sadetta ja kylmää on pitänyt.
 Kasvimaa ja kesäkukat ovat sadekuurojen raiskaamat.



Viiru-kissa on ollut onnessaan ensimmäisestä kesästään. Kolli on valloittanut oman reviirinsä ja saalistaa menestyksellisesti. Kova on ollu koulu, kun kissapolo on ottanut mallia telineillä keikkuvilta ihmisiltä. Saunan katto tuli tutuksi, kun eivät ihmiset joutaneet kattia sieltä noutamaan, oli kissan itse opittava tulemaan alas.





Kevään kasvimysteerikin on kesän myötä selvinnyt.
Kärhö. Väriä ei vaan vielä tiedä.

Rikkakasvien valtaama pihalammikon reunus sai kissa-patsaan pitämään vahtia. Ihan kuin niitä rikkaruohoja sieltä kukaan veisi.

Laatoitusten välit kasvavat voikukkaa ja krassit yrittävät huonosta huolenpidosta huolimatta näyttää loistokkailta.



Kaikki tuntuu rehottavan, kun kosteutta riittää.
Lupiinien lehdet helmeilevät. 


Talomaalarit hymyilevät, kun urakan loppu alkaa häämöttää ja valmiille seinustalle saa jo laittaa kovia kokeneet kukkaset. Onhan tässä syksy aikaa ihastella kättensä töitä. Ja seuraava kesä, ja sitä seuraava kesä ja seuraava....


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että poikkesit täällä. Tosi iloiseksi tulen, jos jätät jäljen itsestäsi...