"Ja niin Joulu joutui jo taas pohjolaan..."
Syrjälän joulu alkoi, kun emäntä ja talon tytär koirineen saapuivat aattoaamuna joulun viettoon. Isäntä oli vartonut Viirun kanssa, että talon naisväki kotiutuisi jouluksi.
Hyvin olivat pojat kahdestaan pärjänneet. Narurotta oli saanut kovaa kyytiä Viirun syleilyssä ja isäntä oli tuskaillut kollin tiuhatahtista aineenvaihduntaa, kissan hiekkalaatikko kun oli täyttynyt alvariinsa.
Talonväki oli elellyt jännityksessä odotellessaan eläinten toista kohtaamista. Ensimmäinen kohtaaminen pari kuukautta takaperin oli päättynyt katastrofiin.
Nyt oli laadittu strateginen sotasuunnitelma.
Ensin koira sai tarvittavat tervetuliaishuomiot pihalla kissan katsellessa ikkunasta.
Kaikki hyvin tähän asti, tapahtumat kulkivat suunnitelman mukaan.
Seuraavaksi koira sai kutsun sisälle taloon, hihnassa ja haukkumista hillitsevä sitruunapanta kaulassa.
Kaikki kissanruoat oli jo etukäteen korjattu näkyviltä pois, ettei ruoalle perso koira saisi ärsykkeitä.
Tilanne hoitui upeasti.
Koira odotteli emäntänsä valvonnassa kunnes kissa oli valmis lähestymään.
Kollin kaarelle käyristyvä selkä ja karvasta pörhöinen häntä antoivat läsnäolijoille selvän viestin, tämä kolli on se joka nyt määrää tahdin.
Illan mittaan tilanne rauhoittui. Eläimet oppivat sietämään toisiaan ja joulurauha oli saapunut taloon.
Tarkkailuasemistaan Viiru piti kiinni isännän ottein.
Lopppu hyvin, kaikki hyvin.
Jatkuva varuillaanolo lopulta uuvutti molemmat eläimet.
Syrjälässä rauha ja eläimillä hyvä tahto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa, että poikkesit täällä. Tosi iloiseksi tulen, jos jätät jäljen itsestäsi...