torstai 25. joulukuuta 2014

Joulupäivän hiljaiseloa



Syrjälässä aattoyö kului miten kului. Nova (koira) tepsutteli pitkin yötä ompeluhuoneessa, missä talon tytär nukkui vierasvuoteessa. Viiru puolestaan kuulosteli jokaista askelta emännän vuoteessa.
Aamun koittaessa virkeänä heräsi ainoastaan talon isäntä, joka oli vetäytynyt levolle suljetun oven taakse. Emäntä ja tytär kömpivät koloistaan silmät sikkurallaan levottoman yön jälkeen. Mitään dramatiikkaa ei yöhön sisältynyt, pientä eläinten välistä jännitettä vain.

Emäntä on aamuisin itseoikeutettu koiran lenkittäjä. Pakkasta oli 15 astetta ja kipakka viima purevoitti pimeässä tehtyä aamutaivalta. Syystä tai toisesta oli aattoiltana kylän raitin harvat katuvalot sammuneet ja pimeys oli kaiken kattavaa, taskulampun valkea valo heitti hangelle tarkkarajaisen valokeilan ja tähdet täplittivät selkeää pakkastaivasta. Lumi natisi emännän askelten alla, muuten hiljaisessa joulupäivän aamussa, muun talonväen vielä nukkuessa. Viiru oli kyllä huomannut emännän lämmön hävinneen ja tyytynyt tekemään aamuiset tarpeensa hiekkalaatikkoon.


 Pikkuhiljaa joulupäivän aamuun heräsivät myös talon muutkin ihmiset ja eläimet vaipuivat aamu-unilleen. 


Pitkää tovia ei Nova saanut unillaan makoilla. Viiru oli päättänyt tehdä parempaa tuttavuutta, eloisa kolli etsi leikkikaveria.




Kun eläimet luulevat etteivät ihmiset näe, on sopuisaa olla ihan lähekkäinkin.
( Eivät onnettomat tajua, että emännän kamerassa on hyvä zoomi.)

Isäntä kantaa hellapuut sisälle halkokassissa, jolle on tehty vartavasten tarkoitukseen sopiva säilytyskehikko. Viiru on nähnyt halkokassissa mahdollisuuden vaania ja kiusata koiraparkaa. Emäntä ei voi välttää mielikuvaa Karvinen-sarjakuvasta. Viiru kiusaa Novaa, kuin Karvinen Oskua!


Nova ottaa kaiken kiusan vastaan vanhanpiian kärsivällisyydellä ja mieluummin väistää kuin ryhtyy kilpasille kissan kanssa. Tosin mustasukkaisuus talon ihmisistä pistää vanhan ladyn välillä ärähtämään.
 Rajansa se on koirallakin kuinka paljon jaksaa kasvavan kollipojan kiusantekoa sietää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että poikkesit täällä. Tosi iloiseksi tulen, jos jätät jäljen itsestäsi...