Kolli-poika komistuu yhäti vaan.
Lihaa tulee luiden päälle ja katin itsevarmuus kasvaa kohisten.
Aiemmin Viiru tuli sisälle jo seitsemän aikoihin, viimeistäään kahdeksalta, söi ja kävi yöunilleen.
Mitä pidemmälle syksy ehtii ja illat tummuvat, sitä pidempään kolli reissuillansa viipyy.
Kolli-pojasta on tullut "kova jätkä".
Näkyy viihtyvän hyvin hevosten laitumella. Käyskentelee siellä missä polletkin.
Taitaa kissa käydä ihan talleilla asti.
Päivisin joutaa Viiru leikittelemään kärpästen kanssa, joita nykyisin pihamme ilmatilassa siipeilee huomattavasti enemmän kuin ennen. Naapurin hevoset niitä vissiin muassaan tuo.
Kissan vuosi on ollut tointa ja touhua täynnä.
Keväällä katselimme kuinka linnut saapuivat pesimään, muutolintujen ääni oli silloin pikku mirrille uutta ja ihmeellistä, nyt linnut hyvästelee nuorukaisen ikään ehtinyt kolli.
Lintujen muuttoreitti kulkkee Syrjälän yli.
Auran kaakatuksen kuullessaan Viirukin valpastuu vain todetakseen, että tavoittamattomissa ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa, että poikkesit täällä. Tosi iloiseksi tulen, jos jätät jäljen itsestäsi...