Kuluneella viikolla oli täysikuu.
Iltaisin kuu nousi itäiselle taivaalle pellon reunalla kasvavan metsän takaa. Kuutamoöinä valaistui koko pakkasen purema pihamaa. Talo ja omenapuut jättivät tarkkarajaiset varjot huurteiselle rinteelle.
Aamun tullen paljastuivat jänöjen jäljet.
Jussit murkinoivat lintujen tiputtamia siemeniä. Montakohan jänöjussia kuutamojuhlia vietti?
Kasvimaan laidassa kulkee jänisten ja rusakoiden polku.
Isännälle ei enää riitä lintujen ja oravien ruokinta, jänöille on jätetty myös porkkanoita.
Eivätkö porkkanat pupujusseille kelpaakaan? Ei.
Kaupasta oli ostettava kaalin kupu, ihan vain jänisten ruoaksi. Kaalin lehdet kelpaavat. Joka ilta isäntä käy laittamassa lintulaudan alle joitakin kaalin lehtiä ja aamulla on kaikki syöty. Vaan porkkanat eivät. Eivätkö nämä nykypuput tiedä, että porkkanat ovat jänisten herkkua?
Aamun tullen porkkanoita käyvät imettelemässä niin oravat kuin punatulkutkin.
Mitä kovemmaksi käyvät pakkaset, sitä monilukuisemmiksi käyvät punatulkut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa, että poikkesit täällä. Tosi iloiseksi tulen, jos jätät jäljen itsestäsi...