Sisäkukat kuolevat

Pilvisiä päiviä, ei edes lunta maassa valoa tuomassa. Sitten jouluaaton ei ole aurinko juurikaan pilkistellyt pilvien lomasta. Sisäkukat kärsivät ilmiselvästi valon puutteesta.

Rahapuu tekee kuolemaa.

Joulukaktus taistelee elämästään.

Rönsyliljan huoneen puoleiset lehdet kellastuvat.

Vieläkö tästä voi selvitä?

Pohjoisikkunan kultaköynnös voi kohtalaisen hyvin.

Kannoin sisälle taimikasvatukseen tarkoitetun kasvihuoneen. Hankin sen viime keväänä. Viritin kasvivalon ja kiikutin kasvit keinovalon alle. 

Kasvihuone keittiön nurkassa.

Surkea näky.

Nyt jää nähtäväksi miten kukkien käy.

Tammikuussa tapahtuu

Oravat ovat kotiutuneet pihallemme.

Joka päivä niillä on sama rytmi, kellon voi melkein tarkistaa, kun katsoo ikkunasta ovatko veitikat aamueineellään.

Ne ovat niin inhimillisiä, kun ne istuvat ruokailemassa. "Pikku hampain ne siementä syö..." sanotaan laulussa, vaan katso takajalkoja, ei ole ihan pienet ei.

 Jäljistä näkee etu-ja takajalkojen koko eron. "Kädenjäjissä" näkyy pienen pienet sormien painallukset.

Lintulaudalla on pitänyt vilskettä. Ehdottomia valtiaita ovat talitintit.

Osaavatko ne poseerata kuvaajalle?

Sivusta ja edestä.

 

Viherpeippoparvi on myös löytänyt lintulautamme ja silloin lajien välinen kahnaus on kovimmillaan. Peipot kähisevät jopa toisilleen.

 Siinä missä tiainen nopesti vain hakee siemenen ja menee omenapuun oksalle sen syömään ,

 

jäävät peipot laudan reunalle murkinoimaan.

 Silloin kun viherpeippoparvi osuu kohdalle eivät muut oikeastaan edes mahdu laudalle.

  Samasta siemenestä pitää taistella, vaikka laudalla niitä olisi tarjolla kuinka paljon.

Yksin.

Punatulkutkin ovat saapuneet.

 Punatulkut pitävät omasta rauhasta. Ne syövät ensin maahan tippuneita siemeniä ja vasta, kun nälkäisimmät ovat saaneet vatsansa täyteen ne ryhtyvät murkinalle. Kuvaajan kannalta punatulkut ovat helppoja kohteita, ne kun pysyvät paikallaan. Tosin ovat kovin arkoja ja säikähtävät pienintäkin liikettä.

Enenkuin ilta ehti ihan pimeäksi, laudalle tulla tupsahti yksinäinen sinitiainen. Siinä se oli liikkumatta, paikallaan. Katsoimme toisiamme pitkän tovin. Ei se syönyt, katseli vain. Ajattelin josko se siihen kävi yöunilleen, mutta meni se sitten menojaan aikansa ihmeteltyään.

Oravat oppivat syömään!

Ei siinä lopulta kovin kauaa mennyt, kun oravat hoksasivat miten ruokinta-astia avataan. Vähän oli isäntä kurreja avittanut, katon toisella reunalla on puukiila pitämässä kattoa hieman raollaan.

 Kolmantena päivänä tapahtui läpimurto!

"Kovasti tekisi pähkinöitä mieli, vaan mitenhän niitä saisi?"

"Hups, täältähän niitä löytyy vallan mahdottomasti!"

"Loppu on pelkkää rutiinia. Ei kai näitä kaikkia kerralla tarvitse syödä?

Kerran keksittyään jutun jujun, on puukiilan katon rakosesta voinut poistaa. Homma hoituu jo ihan kuin vanhoilta tekijöiltä.

Taas tänään on saatu ikuistettua uusi vieraileva lintu. Närhi.

Oravat opetukseen

Oravien syöttöautomaatti on ollut puussa kaksi päivää ja isäntä on aivan hiilenä, kun kurret eivät vain opi käyttämään sitä.

 Pientä jatkokehittelyäkin automaatissa on tapahtunut.

Tuplakatto.

Tukevan kiinnityksen varmistamiseksi ruokinta-automaattiin tehtiin yläosaan vaakatuki, tuli tuplakatto.

Vaakatuki pitää ruokapaikan vaaterissa!

Isäntä houkutteli oravat oikean puun luokse jättämällä siemeniä "näköalatasanteelle". Sillä seurauksella, että eihän oravat edes yrittäneetkään tavoitella maapähkinöitä, kun katolta sai helpommin auringonkukan siemeniä!

 Meidän moka. 

Nyt katto on tyhjennetty. Mikäli kurret vielä todella haluavat maapähkinöitä, on niiden vastaisuudessa opittava avaamaan pähkinälootan kansi.

Pihamme ruokatarjoilu houkutteli tänään paikalle myös käpytikan.

Käpytikkakoiras etsii syötävää tyhjien kuorien seasta.

Oravan syöttöautomaatti

Pihamme oravat ovat todellisia suursyömäreitä. Pariskunnan lisäksi lintulaudallamme vierailee nyt myös kolmas, pienempi ja heiveröisempi harmaaturkki. Arkakin se tuntuu olevan, pariskunta antaa sille äkäiset lähdöt sen yrittäessä lähestyä auringonsiemenkasaa.

Etsiskelin netistä oravien talviruokintaohjeita ja löysinkin, tykkäävät kuulemma maapähkinöistä. Samalla löysin malleja ruokinta-automaateista. Isäntä on kätevä käsistään ja nurkistamme löytyy jos jotakin laudanpätkää. Vanhoista kompostilaudoista, pleksistä ja narusta syntyi oikein näppärä ruokailupaikka. Huomena isäntä kiinnittää sen lintulaudan viereiseen omenapuuhun.

Mallin hakemista...

Pleksille tehtiin urat sirkkelillä.

Näin automaatin pitäisi toimia.

Kannen saranana toimii nahkasuikale.

Oravien pitäisi kuulemma oppia avaamaan ruokasäilön kansi. Tarkkaillaan tilannetta. Montakohan päivää menee, että oivallus tulee?

"Hei Kurre pieni, huomiseksi sinulle on varattuna yllätys!"

Lintulaudalla vierailijoista olen saanut kuvatuksi vasta talitiaisia ja sinitiaisia. Oletan, että talven aikana saan ikuistettua paljon muitakin lajeja.

Talitiaisilla on hetkittäin jopa tunkua lintulaudalle.

Sinitiainen.

Orava ja tintti

Tällä viikolla ripustimme omenapuun oksaan lintulaudan ja täytimme sen piripintaan auringonkukan siemenillä. Tiaiset löysivät ruoka-aitan varsin nopeasti.

Kuluneena vuonna on pihakuusen latvaan ilmestynyt oravan pesä. Pesä on kestänyt hurjat myrskyt, edes Seija-myrsky ei saanut vahinkoa aikaan. Pesässä asustelee ilmeisen onnellinen oravapariskunta. Ennen lumipeitettä pariskunta teki tomerasti töitä hautaamalla tammenterhoja ympäri pihamaata.

Eivät ne enää pihan jäädyttyä terhojaan löydä, vaan löysivät lintulaudan ja tiaisten maahan pudottamat siemenet.

 

Pariskunnalla on omat suosikkipaikkansa. Toinen, rohkea ja kookkaampi, aterioi omenapuun alla, hangen päällä. Toinen nautiskelee murkinansa suoraan kaivon kannelle jätetystä siemenkasasta.

Opettelen erottamaan heidät toisistaan. Kumpi on rouva Orava ja kumpi herra Orava? Molemmat ovat pukeneet ylleen harmaat talviturkkinsa. Kauempaa, kaivon kannelta ateriansa hakeva on hieman arempi ja sirompi, sekä häntänsä on hiukkasen harmaampi. Olisiko rouva?

Itsenäisyyspäivä

On itsenäisyyspäivä, sataa isoja, märkiä lumihiutaleita.

Piha on sytytetty täyteen lyhtyjä, juhlapäivän kunniaksi.

Varaston päädyn koristekaalit tervehtivät pihalle tulijaa ensimmäisenä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!