Oravan syöttöautomaatti

Pihamme oravat ovat todellisia suursyömäreitä. Pariskunnan lisäksi lintulaudallamme vierailee nyt myös kolmas, pienempi ja heiveröisempi harmaaturkki. Arkakin se tuntuu olevan, pariskunta antaa sille äkäiset lähdöt sen yrittäessä lähestyä auringonsiemenkasaa.

Etsiskelin netistä oravien talviruokintaohjeita ja löysinkin, tykkäävät kuulemma maapähkinöistä. Samalla löysin malleja ruokinta-automaateista. Isäntä on kätevä käsistään ja nurkistamme löytyy jos jotakin laudanpätkää. Vanhoista kompostilaudoista, pleksistä ja narusta syntyi oikein näppärä ruokailupaikka. Huomena isäntä kiinnittää sen lintulaudan viereiseen omenapuuhun.

Mallin hakemista...

Pleksille tehtiin urat sirkkelillä.

Näin automaatin pitäisi toimia.

Kannen saranana toimii nahkasuikale.

Oravien pitäisi kuulemma oppia avaamaan ruokasäilön kansi. Tarkkaillaan tilannetta. Montakohan päivää menee, että oivallus tulee?

"Hei Kurre pieni, huomiseksi sinulle on varattuna yllätys!"

Lintulaudalla vierailijoista olen saanut kuvatuksi vasta talitiaisia ja sinitiaisia. Oletan, että talven aikana saan ikuistettua paljon muitakin lajeja.

Talitiaisilla on hetkittäin jopa tunkua lintulaudalle.

Sinitiainen.

Orava ja tintti

Tällä viikolla ripustimme omenapuun oksaan lintulaudan ja täytimme sen piripintaan auringonkukan siemenillä. Tiaiset löysivät ruoka-aitan varsin nopeasti.

Kuluneena vuonna on pihakuusen latvaan ilmestynyt oravan pesä. Pesä on kestänyt hurjat myrskyt, edes Seija-myrsky ei saanut vahinkoa aikaan. Pesässä asustelee ilmeisen onnellinen oravapariskunta. Ennen lumipeitettä pariskunta teki tomerasti töitä hautaamalla tammenterhoja ympäri pihamaata.

Eivät ne enää pihan jäädyttyä terhojaan löydä, vaan löysivät lintulaudan ja tiaisten maahan pudottamat siemenet.

 

Pariskunnalla on omat suosikkipaikkansa. Toinen, rohkea ja kookkaampi, aterioi omenapuun alla, hangen päällä. Toinen nautiskelee murkinansa suoraan kaivon kannelle jätetystä siemenkasasta.

Opettelen erottamaan heidät toisistaan. Kumpi on rouva Orava ja kumpi herra Orava? Molemmat ovat pukeneet ylleen harmaat talviturkkinsa. Kauempaa, kaivon kannelta ateriansa hakeva on hieman arempi ja sirompi, sekä häntänsä on hiukkasen harmaampi. Olisiko rouva?

Itsenäisyyspäivä

On itsenäisyyspäivä, sataa isoja, märkiä lumihiutaleita.

Piha on sytytetty täyteen lyhtyjä, juhlapäivän kunniaksi.

Varaston päädyn koristekaalit tervehtivät pihalle tulijaa ensimmäisenä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Piha on vaipunut horrokseen

On marraskuu, piha ja luonto sen ympärillä on jo vaipunut horrokseen.

Aamun ensimmäinen valoisa tunti alkaa olla käsillä, talossa ja pihalla on hiljaista, vain minä olen hereillä, on lauanatai aamu.

Lumimarjapensaat huurteisin oksin.

Vene odottaa seuraavaa kesää ja kellari kätkee uumeniinsa sadon menneeltä kesältä.

Piha-allas on saanut peitteen.

Herbstenzian

Talossa on remontti menossa ja puutarha on selvinnyt omillaan jo jonkin aikaa.

Tein eilen syyskatselmusta pihalla ja ilokseni huomasin Alpeilta kotoisin olevan perennan aloittavan kukintaansa. Keväällä tämä sinikukkainen kaunokainen näytti aivan menehtyneeltä ja melkein jo hyvästelin sen. 

Ostin taimen euroopan matkallani, viisi kesää sitten,  pienen alppikylän  kukkakaupasta.

Sisko kirjoitti kukkakaupan paperin kulmaan tietoja  ja hoito-ohjeita saksaksi.

Lappunen on säilynyt nämä kaikki vuodet siemenlaatikossa ja kaivoin sen vasta eilen esiin (parempi myöhään kuin ei milloinkaan).

Saksaksi perennan nimi on Herbstenzian .... syysenzian... ?

Kasvupaikka on korkealla, maaperä hiekkainen ja hapan, karu. Kastelua kasvi tarvitsee vain niukasti, lannotteita ei ollenkaan. Sisko yritti etsiä kasvin suomenkielistä nimeä, latinan kielinen nimi ehkä löytyi, suomennosta ei vielä.

Päärynän sato ei vielä ole kypsä, kuinkahan kauan vielä täytyy vartoa?

Sadon säilöntää

Runsaiden sateiden jälkeen saimme taas nauttia lähes hellepäivistä. On jo elokuun loppupuoli, mutta kesä vain hellii meitä yhä.

Avomaankurkut ovat olleet niin satoisia, että täytynee ostaa säilöntä-ämpäri lopuille kurkuille ja tehdä niistä etikkakurkkuja kokonaisina.

Viipaloidut kurkut säilöttynä kierrätyspurkkeihin. Liemi on keitetty valmiista kurkun säilötteestä ja etikasta.

 Punajuuret nostin viikonloppuna, niitä oli vain kolme metrin mittaista riviä, joten säilöntään niistä ei juurikaan riitä. Laitoin punajuuret juureslaatikkoon jääkaappiin ja valmistan ne syötäviksi mitä pikimmin, lähinnä Lindsrtömin pihvejä ja punajuurikiusausta.

Lajikkeina olivat piikikäs avomaankurkku ja pitkulainen punajuuri

Syksyn satoa

Kohta on syksy, ihan totta! Työt alkoivat puolen kuun paikkeilla ja olen palannut arkeen. Talossa on tehty sisäremonttia ja puutarha on saanut pärjätä omillaan. Jossain remontin välissä keittelin loput marjat pensaista mehuiksi ja säilöin ensimmäisen kurkkuerän maustekurkuiksi. Maakellari ei ole vielä ihan ehtinyt lämpimän kesän jälkeen kunnolla kylmentyä, mutta mehut ja suolakurkut siellä jo on.

Kuluneella viikolla on satanut ihan käsittämättömän paljon. Piha-allas tulvii yli äyräidensä ja sateeseen jäänyt kottikärry oli täyttynyt vedellä. Vedenpaisumuksesta on seurannut tomaattien, luumujen ja viimeisten pensasmustikoiden halkeaminen, saivat varmaankin kuivan kesän jälkeen liian suuren kerta-annoksen vettä.

Poistin rastasverkot marjapensaista ja jätin halkeilleet marjat linnuille. Mustikkapensaiden alta löysin närhen sulan, oli varmaan käynyt jo tutkailemassa hertkkutarjontaa.

Voisikohan olla närhen sulka, kun on niin selvä sininen väritys.

Luumupuut ovat tänä vuonna olleet mukavan satoisat samoin mustikkapensaat.

Kesällä lahjaksi saamani ruukkudaaliat ovat aloittaneet kukinnassa toisen kierroksen. Nyt kestää varmaan myöhään syksyyn, että saan "joriinin juuret" kellariin talvehtimaan.

Lahjadaalia on varmaankin annettu rakkaudella, niin runsaasti se on kukkinut.

Avomaan kurkut ovat vallanneet valtaosan kasvimaasta. Keväällä laitoin taimiruukkuihin itämään kymmenen pientä kurkun siementä ja nyt voin vain ihmetellä sitä kurkkumäärää mikä näistä kymmenestä siemenestä kehkeytyy.

Kurkut etsivät elintilaa jo pihanurmenkin puolelta.

Suurin osa sadosta on piilossa lehtimassan alla. Nämä kaksi ovat löytäneet päivänvalon.

Purjo kasvaa punajuurten ja kurkkujen puristuksessa. Keväällä onnettomilta näyttäneet taimet ovat kesän aikana sentään hieman voimistuneet. Purjon kasvatus oli ensimmäistä kertaa kokeilussa. Ilmeisesti on vielä paljon opeteltavaa. Tytär neuvoi, että lehdet on katkaistava jotta varsi kehityy paksummaksi. Olen niitä typistellyt pitkin kesää, mutta en ehkä tarpeeksi. No purjosadon korjuuseen on vielä aikaa.

Punajuuret ovat kasvaneet hyvin, purjot vähän heikommin.

Porraspielen humala kantaa suurta satoa. Kukinnoista kehittyneet "kävyt" tuoksuvat ja olisivat valmiita korjattaviksi. Vanhoissa kirjoissa neuvotaan keräämään kävyt tuoksupussiin tyynyn alle. Erittävät kuulemma jotain öljyä jonka pitäisi auttaa nukahtamisessa. Minun mieleeni humalan käpyjen tuoksu ei ole, joten meillä ne menevät aikanaan kompostiin.

Tänä kesänä humala on säästynyt kirvoilta.

Toista vuotta pihalla kasvaneet verenpisarat ovat nauttineet kuluneesta kesästä. Yritän talvehdittaa ne sisällä vielä toisenkin talven. Joskus aikanaan sain kasvatettua puumaisia verenpisaroita, jotka olivat talvehtineet useamman talven sisätiloissa, mutta eräänä keväänä oli käynyt kato.

Lumipalloheisi on juurtunut hyvin ja on ensimmäisenä kesänään kasvattanut muutaman uuden oksankin.