Kasvimaa rehottaa

Alkukesällä kasvit vain kituuttelivat kylmän kourissa,

 mutta nyt helteiden jälkeen kasvit ovat kiristäneet kasvuvauhtiaan.

Tosin myös rikkakasvit ovat virkistyneet.

Tuolla jossain sen sadon pitäisi kasvaa. 

Suloinen sekamelska tänä vuonna, vaan jos kahlaa keskelle hallittua kaaosta,
 sukeltaa kurpitsan lehden alle....

...yllättyy!

 

Päältäpäin kaaos, mutta suurten lehtien suojassa tarhuria odottaakin suurenmoinen sato,
pannulle, pakkaseen, suoraan lautaselle ja suuhun, osa ehkä säilykkeinä kellariin.
Kurpitsasta teen suvun perinnereseptillä kurpitsa-puolukkahilloa, tyttärelle kurpitsamarmelaadia, äitini saattaa saada joululahjaksi kurpitsapikkelsiä.
Talvipäivinä leivon pakastetusta soseesta kurpitsakakkua.

 Vihdoin myös kesäkurpitsat pullistuvat syötävän kokoisiksi.
Isännän herkkua on uunissa haudutettu kesäkurpitsa-tomaattipaistos,
 oma suosikkini on kukkakaali-kesäkurpitsagratiini.
Herkkuhetkiä tiedossa...

...ja silmänruokaa.
 Kasvimaallani on aina myös kukkia.
Kukkia maljakkoon, teehenkin kenties.

Oregaano kasvaa ihan vain perhosten ja muiden pörrääjien ilona ja mesivarastona.

Korianteri kylvääntyi viime syksynä itsekseen. 

Tänä kesänä sen kaverina kasvoi herne.

Herne hiukkasen huonosti, korianteri sitäkin paremmin.

Viime syksyn korianterin siementen kuivatus epäonnistui.

 Olivat jääneet kosteiksi ja homehtuivat lasipurkissa.

Ei saatu jouluna korianterisilakoita.

Tänä syksynä taidan kokeilla paperipussia.

Kurkun alkutaival tuotti tuskia.

 Ehkä silti jo huomenna saan kantaa ensimmäisen kurkun keittiöön

ja nautiskella sen kurpitsapaistoksen lisukkeena.

 Pieniä ovat mutta jos yhden ottaisin.

Kirsikkatomaatit ovat viihtyneet hyvin saunan päädyssä.
Niitä on saanut popsia poskeensa jo parin viikon ajan.
Ehkäpä ensi vuodenkin tomaatin taimet päätyvät samoille sijoille.