keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kuvia kiireiseltä "puutarhurilta"

Tänä keväänä mennään riskillä.
 Toisaalta on ollut aikainen kevät, toisaalta kasvukausi on myöhässä. 
Siirsin sisäkasvihuoneen ulos jo muutama viikko sitten, vasta äitienpäivän jälkeen. Vähän huonosti olen huolehtinut puutarhan taimikasvatuksesta. Osa taimista on päässyt venähtämään aivan liian pitkiksi, osa taas on näivettynyt ja ryhtynyt kellastuttamaan lehtiään.
Siirsin viimeisetkin taimeni avoimen taivaan alle, vaikka yöt ovat vielä varsin viileitä.

Kolmatta vuotta viljelen minitomaatteja. Muina kesinä tomaatit ovat kasvaneet avattavassa kasvihuoneessa, lähes taivasalla, tänä vuonna ne saivat kasvupaikakseen saunan eteläseinustan.

Tomaatit saunan seinustalle
Jostain lehdestä luin oivan keinon tukilankojen kiinnitykseen. 
Laitoin ne juuripaakun alle multaan.


Otin myös riskin kesäkurpitsojen kohdalla.
Kasvimaalla on ollut nurmikon leikkujäte katteena jo muutaman viikon lämpenemässä.
Kesäkurpitsan taimissa alkoi olla jo kukan alkuja, joten pistin ne kasvimaalle.
 Toivottavasti kate on jo lämmennyt ja pitää taimet hengissä. Jää nähtäväksi.


Paprikan taimet saavat tänäkin kesänä kasvaa terassilla , talon nurkan suojissa. 
Uutta oli, että latvoin taimet. Tyttäreni oli saanut ohjeen vannoutuneelta Chili-kasvattajalta. Tämäkin uutta tänä vuonna.


Kevätesikot valtaavat pihanurmen.
Kevätesikot sekä Viiru-kolli kasvavat ja komistuvat kilpaa.
Tänään toin kalastusseuran järjestämästä kalastustapahtumasta kissalle kaksi särkeä.
Kuvittelin mielessäni kuinka kissa siitä ilostuisi. Vielä mitä. Ei mokoma kollin kutale edes kunnolla haistanut raakoja kaloja. Saksilla silppusin pieniä maistiaispaloja, mutta kolli vain käänsi selkänsä ja käveli pois. Eipä siinä auttanut muuta kuin suomustaa särjet ja keittää ne. Vasta kun kalat olivat lautasella keitettyinä ja ruodottomiksi perattuina, uskalsi kollipoika maistaa. Hyvää oli ja molemmat kalat maistuivat.
Viiru kasvimaan vahtina.

Saalistaja.

Kissanpolkkaa?
Kasvimaan kevät siivuoksessa pelastamani mysteerikasvi näyttää kasvun merkkejä.
Edelleenkään en tiedä mistä kasvista on kyse, mutta aika näyttää mikä sieltä multa- ja juurikasasta tuli pelastettua.
Mysteerikasvissa on jo lehden alut, kuvassa saviruukussa vasemmalla.

Illan päätteeksi keräsin nokkosia ja keitin tämän kesän ensimmäisen nokkoskeiton.
Voi kuinka se onkaan hyvää!

 Jälkiruoan teen vasta huomenna, raparperit otin jo jääkaappiin odottamaan.
Se on kiisselipäivä sitten.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että poikkesit täällä. Tosi iloiseksi tulen, jos jätät jäljen itsestäsi...