Näin keväällä ei puutarha armoa anna, vielä se on työpäivän jälkeenkin lähdettävä takapihan "kuntosalille".
Syksyisin kippaan kasvimaalle kaikki ruukuissa kasvaneet kesäkukat, multineen ja juurineen ne jäävät talven armoille. Tänään pääsin kasvimaan siihen osaan jossa edelliskesän juuripaakut huusivat surkeuttaan. Talikolla ravistelin niistä enimmät muullat, kunnes kasan alta paljastui komeajuurinen paakku, juuret olivat kiertyneet koko lailla ruukun mukaisesti. Jotain outoa kasvissa oli, vanhoihin, poikkileikattuihin oksantynkiin oli ilmestynyt vaaleita silmuja. Kasvi oli talvehtinut kasan alla!
Valon puuttesta silmut olivat lähes valkoisia.
Niin hyvin on aika tehnyt tehtävänsä, etten millään saa mieleeni mikä kasvi voisi olla kyseessä. Se on selvästi ostettu, sillä itse en käytä paakkuja taimiaikana ja tässä sellainen oli. Istutin kasvin uudelleen ruukkuun, hyvään turvemultaan ja nostin sen likakaivon kannelle odottamaan kevään etenemistä. Mietin, että jos se on niin sitkeä, jotta talven yli selvisi, niin täytyyhän sille antaa mahdollisuus. Nähtäväksi jää herääkö se uuteen eloon, kun nyt pääsi päivänvaloon?
Raparperin alta löysin söpön, punaisen kerän hentoja lehden alkuja. Akilea oli kylvääntynyt sinne. Pelastin senkin kukkapenkin reunaan, saa siinä paremman elämän.
Raparperin vieressä oli vanha minttupenkki päässyt pahasti heinittymään. Käänsin sen kokonaan nurin ja ravistelin mullat turpeista. Luulin jo viime kesänä, että suklaaminttu oli hävinnyt kokonaan, mutta niin vain sain kuin sainkin pelastettua muutaman elinvoimaisen juurenpätkän. Täksi kesäksi istutin mintun ruukkuun kasvamaan.
Viiru oli tietysti hengessä mukana, vaikka ei multapelto juurikaan kollia houkuttele. Päärynäpuun rusakkosuojaan sen sijaan on autuaallista teroittaa kynsiään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa, että poikkesit täällä. Tosi iloiseksi tulen, jos jätät jäljen itsestäsi...