Ensilumi ja "ensikala"

 Iltapäivällä alkoi sataa lunta. Tunnin aikana maa sai ohuen lumipeitteen. Emäntä tuli töistä, kun vielä oli vähän valoa ulkosalla ja heti Viiru ja talonväki lähtivät lunta ihmettelemään. Isännälle ja emännälle lumi on ihan tuttu juttu, mutta Viirulle lumi oli ensilumi. Kylmää ja märkää, vaan ihan kivaa, ainakin isännän tekemä lumipallo.

Tapahtuipa tänään vielä jotain muutakin ennen kokematonta. Naapuri oli ollut muikkuverkoilla ja antoi saaliistaan vähän tähänkin taloon. Isäntä intoili ihan intoveikkona, että Viirulle kalaa......

 Laittoi sanomalehden lattiaale ja mätkäisi kuolleen muikun lehdelle. Kolli parka ihmetteli, että mitäs nyt? Pitäiskö tässä jotain tehdä? Ei tainnut pentu olla eläissään tuoretta kalaa nähnyt. Kala oli kylmä ja märkä, pötkötti vain liikkumatta. Kissa kai mietti miten parhaiten olisi ihmisten mieleen, vähän tassullaan kokeili. Juu kala se on, vaan onko syötävää, sitä Viiru mietti kotvan aikaa.

Kierteli  ja kaarteli, nautti ilmiselvästi kun ihmiset maanittelivat ja naurahtelivat.

 Leikiksi meni muikun kanssa. Pentu hyppi tasajalkaa neljällä tassulla ilmaan, viskoi kalaa niin että mätke kävi. Heittäytyi kyljelleen ja ravisteli kuollutta kalaa taka- ja etutassujen välissä. Ei siitä tullut valmista....loppujen lopuksi emäntä otti sakset ja pilkkoi koko muikun lautaselle  ja laitoi vielä kissanruokaa kyytipojaksi.

 Siinä se lautasella tuijotti pilkottu muikku vielä illallakin, purkkiruoka oli Viirulle kelvannut, muikku ei.
Illalla katti tuoksui vahvasti kalalle. Kalan kanssa painiskelun jälkeen oli turkkiin tarttunut pienen pieniä hopeisia suomuja. Kiikkustuolissa emännän sylissä kehräten, ei ihminen voinut hajusta arvata silittääkö kissaa vai kalaa!!!

Viirun huvia on seurata emäntää iltapesulle ja jäädä lämpöiselle lattialle tassujaan kuivattelemaan. Tarkkakorvaisena kissanpoikaa ihmetyttää lattiakaivoon lirisevä vesi, sitä jää Viiru ilta illan jälkeen ihmettelemään.
Tänään emäntä ei pistäisi ollenkaan pahakseen jos Viirukin ottaisi pienen suihkun.